tiistai 11. helmikuuta 2014

Tunnustuksia tutkija-toimijuudesta

Aikuiskasvatuksen tutkijatapaamisessa 6.-7-2.2014 sain ilon olla mukana työryhmässä, jossa monen esityksen voimin pohdittiin toimijuuden käsitettä. Tutustuin myös työryhmän vetäjien hankkeeseen ja kirjallisuuteen, jossa asiaa on pengottu varsin perusteellisesti - ja tavalla joka koskettaa minua erityisesti työnohjaajana. Proagent-hanke liikkuu kysymyksineen juuri siellä, missä työnohjauskin. Mahtavaa.

**

Huomasin myös erilaisia tekstejä pengottuani, lukumatkan ja toimijuus-kiepin tehtyäni, että tämän käsitteen lähistöltä löytyy linkit taas moneen muuhun tuttuun keskusteluun, tuli mieleen se taannoinen listani...

Siellähän sitä ollaan, samalla sylttytehtaalla. Toiminnan ja rakenteen välissä, prosessin ja tuotoksen välissä, tekijän ja ympäristön, elämänhistoriallisen ja organisatorisen, ajallisen ja hetkellisen välissä. Niillä vaiheilla olen liikkunut jo kauan, kiinnittymättä kuitenkaan mihinkään käsitteeseen tai näkökulmaan kovin tiukasti. Ei siksi etteivätkö ne olisi olleet merkityksellisiä tai perusteltuja. Siksikö, että yhtä hyvin olisin voinut valita toisiakin - ja silti tutkia suurin piirtein samaa asiaa? Tai ehkä pikemminkin siksi, että yksikään niistä ei ole avannut riittävän suurta, uteliaisuutta herättävää näkökulmaa - uutta "maailmaa", jonka suuntaan haluaisi antaumuksella lähteä kulkemaan.
 
On ollut houkuttelevampaa kasvaa ja oppia suorassa toiminnassa, tekemällä, kokeilemalla, heittäytymällä ja elämällä. Olen ollut kiinnittynyt nimenomaan ohjaukseen - käytäntönä, toimintakenttänä.

Välillä tunnen kuitenkin orastavaa tarvetta porautua todellisuuteen nimenomaan tutkijanvälineillä. Niillä koukuilla, joilla roikutaan pystysuorassa kallioseinämässä kuin vuorikiipeilijä. Että sen verran tosissaan ollaan.

Mutta minkä kookakkosen tai mounteverestin kylkeen lähtisin? Olenko valmis rikkomaan ja ravistelemaan itseäni siinä määrin? Tutkimusmaailma kova, kilpailu kovempi...

Keskustelunanalyysi ja etnometodologia avasivat minulle aikanaan täysin uuden maailman ja tavan katsoa todellisuutta ja olla sen kanssa kouriintuntuvasti tekemisissä. Se oli sen suuruinen tälli että siinä tärinässä meni reilusti kymmenen vuotta ja ylikin. Ihmetys ja hinku pitivät kysymisen äärellä. Rakastin sitä ja olin kiitollinen että sain tehdä. Kookakkonen oli kova paikka mutta matka sinne opetti paljon... Sinne oli päästävä, koska se oli siellä...

Mikä on nyt "siellä"?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti