perjantai 21. maaliskuuta 2014

Hangoittelua, mutta ei vastaan-

Tänään oli monta keskustelua, joissa tuli sellainen olo, että dialogi ON mahdollista... 

Maailma on sekava ja usein hyvin epätarkoituksenmukainen paikka. Se ei tunnu muodostuvan millään tavoin juohevista tai järkevistä osista. Ihmisten kollektiviset ponnistukset ovat sellaisia, että niiden lopputuloksena on usein järjettömiä asioita ja tuloksia, joita kukaan ei haluaisi.

Mutta ihmisten välisellä vuorovaikutuksella on tästä huolimatta aivan käsittämätön kyky saada asioihin tolkkua, muotoa ja tarinan kaarta. On yhdellä tapaa ihme, että työssä kuitenkin usein ON jotain tuloksia.

**

Parasta tänään on ajatus, että voin nojata toisen ihmisen ajatuksiin, sanoihin, ideoihin - ettei tarvitse puristaa kaikkea yksin. Ja sitten toisaalta: että se mitä minä ajattelen tai sanon, voi sekin tulla ilmoille ja muiden käyttöön.

**

Yhden työpäivän sisällä voi olla koko kirjo.

Innostusta, aloittamista. Väsymistä ja luopumista.
Autenttista kohtaamista ja inhimillistä lämpöä - ja toisaalta mappeja, byrokratian rattaita ja kylmän sinisävyisiä EU-sivustoja...
Hiljeneviä, loppuun taittuvia projekteja.
Kuumeisesti sinkoilevaa ajatusta uuden haaveen perässä.
Jotkut asiat nytkähtävät vihdoin eteenpäin. Jotkut eivät tunnu koskaan pääsevän alkua pitemmälle.
Ensin oli mukamas talvi ja lunta, ja nyt sitten kevät ja lämmintä.


**

Viikonloppuna kohtaan pitkästä aikaa rakkaan Hangon, tärkeän ihmisen seurassa. Mitä muuta voisi toivoa? Olen saanut Hangolta jo yhden kirja-lahjan. Saan varmasti vielä jotain lisää!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti