maanantai 24. maaliskuuta 2014

Miksi Hanko?

Miksi pidän Hangosta? Minulla ei ole mitään suku- tai vastaavia siteitä sinne, se on tullut elämääni sattumalta. Tiedän sieltä joitain ihmisiä, mutta varsinaisesti minulla ei ole (vielä) läheisiä ystäviä siellä. Silti tunnen meneväni ystävälliseen huomaan aina käydessäni.

Joskus mietin: ei kai se nyt NIIN ihmeellinen ollut, onhan kaunista merimaisemaa muuallakin, eikö se nyt ole vähän omituista aina mennä takaisin? Kun ei ole mitään erityistä asiaakaan sinnepäin? Enkä minä osaa edes purjehtia... Ja aina kun palaan, huomaan ajattelevani: ON se ihmeellinen ja täytyihän minun palata!

Niin - miksi? Yritän vastata.

Meri on kaikkialla, sen tuntee, näkee, kuulee, haistaa, aavistaa joka puolella. Se avaa aistit.

Kalliot, hiekkaiset rannat, tuulien vääntämät männyt ovat nekin kaikkialla. Mietin juuri, miten monta kertaa olen astunut Kolalahden rantaan ja ajatellut, että tässä tämä taas on, voisinkohan tällä kertaa kyllästyä tähän samaan rantaan? En ikinä: aina se vaan vie mukaansa. Hanko vie helposti meditatiiviseen kävelytilaan. Kokemus on jotenkin ikään kuin joku laittaisi aistit "päälle" ja kaikki heräisi eloon, ja levottomat ajatukset ja kuhinat vaipuvat taka-alalle. Yhtäkkiä ei ole mitään vaikeuksia AISTIA.


Hangossa horisontti on läsnä, tulee  tunne suorasta kontaktista taivaaseen, avartumisesta, jokin aukeaa myös mielessä.




Pidänköhän hiljaisesta sesongin-ulkopuolisesta Hangosta melkein vielä enemmän kuin kesäisestä? Valoa, aurinkoa, tuulta, ihmeellisiä värisekoituksia taivaan ja meren välillä, erilaisia kosteuden asteita ilmassa, lintuja. Kun puissa ei ole lehtiä, maanpinnan muodot ja rakennukset näkyvät selvemmin.





Koska aistit ovat auki, ja koska Hangossa aina tulee kävelleeksi niin paljon, ruokahalu on hyvä ja syöminen on siellä ihanaa. Jokaisen makukokemuksen äärelle tulee pysähtyneeksi ja olleeksi siitä kiitollinen ja otettu.

Hangossa voi olla onnellinen meditatiivisessa yksinolossa tai kirjoittamismielentilassa, mutta myös jaettu Hanko on hyvä Hanko. Viikonloppuretki on täynnä hetkiä, jolloin sanat loppuvat, sitä vain hihkuu mielihyvästä, kun ei koko ajan viitsi sanoa "ihana"...

Hangossa on paljon poikkeuksellisen kauniita rakennuksia ja historian tuntua  - sekin on omiaan herättämään mietteliään, ihmettelevän ja pohdiskelevan mielentilan.




Hangossa on myös hienoja, lämpimiä vieraanvaraisia ihmisiä, jotka rakastavat kaupunkiaan ja ovat ilomielin valmiita jakamaan sen aina uusien ihmisten kanssa.

4 kommenttia:

  1. Oi, Hanko on ihana. Itse olen tosin käynyt Hangossa vain lasten kanssa (ja ollessani itse lapsi), joten vierailut ovat painottuneet enemmän hiekkarannalle ja leikkipaikkoihin kuin hienoihin ravintoloihin ja huviloihin, mutta olen sentään päässyt kävelemään pitkin katuja vanhoja taloja ihailemassa.

    Minulla on syntynyt Vammalan / Sastamalan seutuun vähän samanlainen suhde kuin sinulla Hankoon. Sinne suunnalle pitäisi päästä vähintään kerran vuodessa. Meren sijasta sitä seutua elävöittävät suuret ja vähän pienemmän, monipolviset järvet, ja kulttuurimaiseman nälkää ravitsevat vanhat kirkot. Taas tuli ikävä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Maria, kiva kuulla tästä. Vammalan/Sastamalan seutu onkin hienoa. Olen itse liikuskellut siellä Sastamala Gregorianassa ja kokenut taianomaisia kesäiltoja.

      Poista