tiistai 25. maaliskuuta 2014

Puhumisretriitti

Olin ystäväni Marin kanssa Hangossa. Ehdinkin jo edellisessä postauksessa tunnelmoida paikasta, mutta tässä vähän muista asioista matkaamme liittyen.

Meillä on siis ollut tapana lähteä välillä yhdessä reissuun viikonlopuksi. Tapa lähti liikkeelle, kun tutustuimme työn kautta ja ystävystyimme. Meillä oli samantapainen uutta etsivä "mitä-minä-isona-tekisin" -tilanne, ja halusimme vaalia unelmiamme ja puhaltaa liekkiin. Tuntui että asia vaati tilaa ja rauhaa ja päätimme siksi lähteä irti arkiympyröistämme.

Mietimme juuri, että mitä nämä meidän reissut oikein ovat. Mari keksi, että ne ovat puhumisretriittejä.

Missään tapauksessa emme vetäydy hiljaisuuteen, päin vastoin. Puhumme PALJON... Ideana oli kai silloin aikanaan luoda tila, jossa kehitellä ajatuksia tarvittaessa tuntikausien ajan, jäsentää työhön ja ammatillisiin haaveisiin liittyivä ideoita ja kytköksiä, vertailla kokemuksia, kuunnella ja kelailla puolin ja toisin.

Ensimmäisellä kerralla taisimme tehdä jopa muistioita ja asettaa tavoitteita. Nyttemmin olemme vain antaneet asioiden virrata. Puhe liikkuu sinne tänne ja siinä luodataan elämää joka suunnalta. Kaikki ei liity työhön, mutta ehkä esille tulee kuitenkin nimenomaan omia ns. elämää suurempia kysymyksiä ja niiden ympärillä tapahtuvaa mielenliikehdintää.

Jotain "enemmän" näissä reissuissa siis tuntuu olevan: jaettu,  tietoinen yritys ymmärtää asioita tosissaan yhdessä ja keskustella pitkään ja perusteellisesti. Se on siis keskusteluhistorian tietoista rakentamista ystävyydessä, jaetun työhön liittyvän päämäärän ja arvomaailman ympärillä. Siinä on sellainen ajatus, että ei vain yhdessäolo, vaan se yhteinen keskustelu on niin tärkeätä, että sille järjestetään oma tila ja paikka ja sitä halutaan vaalia.

Lisäksi merkitykselliset paikat kiinnittävät keskusteluissa syntyviä muistoja erityisellä tavoilla. Samoin nauttiminen esimerkiksi aterioista.

Joitain samankaltaisia piirteitä on kirjoitusretriitin kanssa:
- ympäristönvaihdos: rauhoittuminen ja arjen touhujen ulottumattomiin siirtyminen
- keskittyvä olotila, ei touhuta muuta tai olla juurikaan etäyhteyksissä minnekään
- mahdollisimman kaunis ympäristö - sekä kulttuuri- että luonnonympäristö
- luonnosta nauttiminen
- mahdollisuus nukkua pitkiä unia, ulkoilla ja levätä
- lupa myös lukea seurassa tai ylipäänsä olla yhdessä hiljaa tarvittaessa
- meditatiivinen käveleminen ja havainnoiminen

Luulen että tässä ei ole sinänsä mitään kauhean poikkeuksellista. Matkustaessa voi varmaan useinkin syntyä tällaisia keskustelutiloja. Ehkä se juttu tässä vaan oli että älysimme tehdä sen oikeassa kohtaa, luoda tällaisen tilan kun tarvitsimme sitä ajatuskehittelyn mahdollisuutta ja uskonvahvistusta omille päämäärille. Siitä on tullut tapa josta haluaa pitää kiinni.

Marin kuvia Hangosta:













Kaikki tämän postauksen kuvat: Mari Käki 

Tässä linkki Marin työkuvioihin

2 kommenttia:

  1. Hei Sanna, ihanaa kun laitoit tänne meidän reissusta näin kivan jutun. Allekirjoitan kaiken.

    Ja vielä lisäisin yhden itselleni tärkeän jutun: korkean ja matalan vaihtelu, tyhmäilyn ja viisailun. Tuntuu, että kun saa olla välillä ihan hömppä, niin sitten on helpompi löytää aika syvällisiäkin oivalluksia. Ja kun saa olla aika alkeellinen ja tyhmä ja tulla sellaisenakin nähdyksi ja tunnistetuksi, niin voi olla välillä aika viisas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Mari! Minä puolestani allekirjoitan täysin tämän.

      Poista