perjantai 7. maaliskuuta 2014

Skoolauksen paikka

Pitkä taival tekstin kanssa on edennyt siihen paikkaan, että tulevalle kirjalle uskaltaa skoolata. Ohjauskirjani tulee ulos vasta syksyllä, mutta jo nyt voi huokaista, olla hetken aikaa vaan iloinen. Kannatti käydä koko se pitkä matka. Ja kaikki ne kirjoitusretriitit: Hanko täytyy varmaankin mainita kiitossanoissa.


Tähän pisteeseen päästyäni huomaan, että nimenomaan kirjoittamisen kautta löysin lopulta sen oman lokeroni ja "oikean työasennon". Kirjoitin itselleni paikan, tilan ja seuraavan haasteen. Päässä on tilaa uusille asioille.


Muutos kestää joskus tuskastuttavan kauan, vuosia. Siihen voi lakata uskomasta. Mutta sitten kun se on totta, sitä ei mikään riistä.



8 kommenttia:

  1. Onneksi olkoon! Tiedän, kuinka upeaa on saattaa tällainen työ onnellisesti päätökseen. Mikä vaiva - ja mikä ilo! Skål!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kyllä se hyvältä tuntuu. Ja nyt olen tyytyväinen siitäkin että ne mustimmatkin hetket on tullut rekisteröityä. Nehän helposti unohtuvat sitten kun loppu kääntyy hyväksi. Jotenkin tykkään siitä että se koko matka on tallessa. Hyvää naistenpäivää blogisisarelle!

      Poista
  2. Isot onnittelut! Vaikea keksiä mitään viisaampaa sanottavaa, mutta olen tosi iloinen puolestasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Liisa! On ollut hienoa jakaa nämä(kin) ajatukset, kirjoittamisen ja luomistyön ja oman tien löytämisen ajatukset. Sulla on ollut niistä valtavan paljon viisasta sanottavaa!

      Poista
  3. Upeaa Sanna, onnittelut täältä Hangosta käsin, hauskaa että kaupungilla on osuutta asiaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :-) Hangolla taitaa olla tällainen ominaisuus, että asioita alkaa mennä paikoilleen kun siellä käy ajatuksiaan tuulettamassa.

      Poista