torstai 24. huhtikuuta 2014

Palautteesta ja nähdyksi tulemisesta

Olen aiemmin miettinyt, että hyvä palaute kirjoittamisen tai muun taidon harjoittamisen ohjaamisessa on sellaista että se ainakin
- tulee ymmärretyksi ja on annettu niin, että toisen on ylipäänsä mahdollista se vastaanottaa
- on rakennettu niin, että se voidaan suhteuttaa meneillään olevaan työskentelyyn
- auttaa ymmärtämään "hyvän" kriteereitä ja sitä miten ne pätevät juuri tähän tekstiin, suoritukseen tai tilanteeseen.

Hyvä palaute voi olla kehuvaa tai korjaavaa, mutta molemmissa tapauksissa arvion tulisi siis olla ymmärrettävä sekä suhteessa kriteereihin, joita tuotokselle asetetaan, että palautteen saajan omaan työskentelyprosessiin.

Kovakin kritiikki voidaan nähdä myös hyväntahtoisuutena ja lojaalisuutena, katsokaa esimerkiksi mitä Kauppis-Heikki kirjoittaa hyväntekijästään Minna Canthista:

"Kuten jokainen huomaa, ei nämä lauseet ole mairittelua, ne ovat jotenkin ankaroita. Mutta siinä se juuri todellinen ystävyys näkyykin, että antaa kovia sanoja yksityisesti, mutta on auttamassa julkisuudessa."

Korjaava kritiikki on siis myös toisen projektien edistämistä. Se on huolehtimista siitä, ettei työ lähde käsistä liian keskeneräisenä maailmalle kolhittavaksi. Kovan  kritiikin voi antaa yksityisesti, mutta samalla asettua tueksi julkisen kohtuuttoman kritiikin kohdatessa.

**

Usein palaute sisältää tuon tuotokseen kohdistuvan arvion, kiittävän tai korjaavan. Mutta palautteella on toisenlainenkin funktio. Joskus puhutaan peilaavasta palautteesta, kun tarkoitetaan sellaista palautetta, josta käsin palautteen saaja voi katsoa toimintaansa kuin peilistä.

Sellaisessa palautteessa ei ole edes pakko olla mukana arvioita: tämä oli "hyvää", tämä oli "huonoa". Sen ydin on: "näen sinun toimivan näin".

Palautteessa voi olla siis ytimeltään kyse siitä, että joku peilaa minulle takaisin omia pyrkimyksiäni, sitä mitä olen työskentelylläni tavoitellut, mikä on toiminnan ydin tai sen taustalla oleva eetos. Tämä on työelämässä ehkä tärkeintä palautetta, mutta sitä voi olla vaikeata saada esille.

Kun saa tällaista palautetta, tulee se tunne että tulen nähdyksi. Kyse ei ole vain siitä, oliko joku tilanne, tuotos tai toiminta onnistunut vai ei. Kyse on siitä, että joku ymmärtää mistä toiminnassani on kyse, millaisen arvon varassa sitä teen, ja mikä siinä on minulle ominaista, mikä saa minut toimimaan juuri näin.  

Nähdä sekä teot että ihminen ja ymmärtää niiden välinen yhteys. 

**

Tiedän kokemuksesta, että tällainen palaute oikealla hetkellä voi kääntää asioiden suuntaa ratkaisevalla tavalla.

Tällainen palaute, peilaus, nähdyksi tuleminen, on oikeastaan ihmiseksi kasvamisen edellytys.

Ja ihmise kasvamisen.

2 kommenttia:

  1. Joo. Tärkeä aihe tämä palautteen antaminen. Toinen mielenkiintoinen aihe voisi olla palautteen vastaanottamisesta. Aika monet meistä helposti samaistuvat reaktiivisiin tiloihin, eivätkä kykene ottamaan vastaa palautetta tyynesti. Emme kestä kritiikkiä. Hyvä palaute on hyväntahtoista, niin kuin sanot. Toisaalta meidän olisi hyvä oppia kestämään myös kaikenlaista asialliista kritiikkiä, eikä ottaa vastaan asioita henkilökohtaisella tasolla. Nuorempana olin tosi allerginen kritiikille, mutta nykyään kestän jo aika paljon paremmin :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kiitos kommentista. Niin, nyt kun sanot, huomaan että palautteen vastaanottaminen on tosiaan näkökulmana vähemmän esillä.

      Hyväntahtoisuus ei mielestäni ole sama kuin kehuva palaute - eli hyvinkin painavan kritiikin tarkoitusperä voi olla hyväntahtoinen. Sitähän tuo Kauppis-Heikin teksti korosti. Mitenkähän hän aikanaan vastaanotti Minna Canthin tiukat sanat? :-)

      Minulle itselleni on sekä neuvojen että korjaavan palautteen vastaanottaminen on aina ollut varsin vaikeaa, enkä tiedän voinko edes väittää kehittyneeni tässä kovinkaan paljon. Tämän kommenttisi jälkeen aloin heti miettiä vastaanottamista, ja siitä täytyy ehdottomasti kirjoittaa! Eli kiitos!

      Poista