keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Ihanan väsymisen idea

Väsymyksiä on monenlaisia. On olemassa hyvää väsymystä, joka tulee siitä että on rasittanut kehoaan jollain mieluisalla tavalla. Tällainen ihana väsymys, "työn tehnyt olo", voi tulla vaikka pitkästä patikoimisesta tai fyysisestä työrupeamasta, kuten isosta siivous- tai raivausspurtista tai remontoimisesta. Sitä on ihan kuitti mutta samalla tyytyväinen ja kaikkensa antanut.

Mietin sitä, että on olemassa henkistä väsymystä, josta myös tulee työn tehnyt olo. Sellaisen tulee helposti tulkinneeksi negatiivisena asiana, että "apua, nytkö minä uuvuin?" Henkisessä väsymisessä ei kaiketi saa endorfiineja liikkeelle samoin kuin fyysisessä rasituksessa. Silti mietin, voisiko myös henkisen väsymisen kokea joskus ihan myönteisenä asiana - silloin kun tietää että on väsynyt hyvästä syystä ? Siksi että on ponnistellut jonkun asian eteen, kannatellut jotain tai jotakuta, pitänyt jostakusta huolta. Pysynyt lujana, jaksanut jotain tärkeätä.

Joskus pitkän henkisen ponnistuksen jälkeen on aika karu olo, vaikka olisi valinnut sen ponnistuksen hyvästä syystä. Voisiko silloin ajatella että tämä on nyt se "työn tehnyt olo" ja siinä voisi nähdä arvokkaan ponnistelun jäljet?

6 kommenttia:

  1. Hmm, olisitkohan nyt jonkin tärkeän äärellä? Olisiko tässä syy tämän hetken useisiin työuupumuksiin, ettemme vielä tunnista muuttuneen työn rasitusta, koska se ei ole samaa kuin päivä savotassa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kiitos hyvästä pointista. Se voi tosiaan olla näin. Sitä myös mietin että jos tekisin fyysistä työtä joka päivä, olisinko sitten enää "ihanasti väsynyt"?

      Poista
  2. Uskon, että samanlaista ihanaa väsymystä voi tuntea myös henkisistä ponnistuksista. Voisiko ero syntyä siitä, onko ponnistellut vapaaehtoisesti valitsemaansa tavoitetta kohti vai pakon edestä selviytyäkseen jostakin vaikeasta haasteesta? Ensimmäisessä tapauksessa tavoittaisi ihanan väsymyksen ja toisessa taas ensimmäinen tunne olisi lamaantuminen paineen loputtua. Uskon kuitenkin, että tunne paranee lamaantumisen jälkeen melko pian. Kun voimat palautuvat ja asiat näyttävät paremmalta. Vielä yksi ajatus omien kokemusteni pohjalta. Työelämässä ei väsymistä oikein tahdo voida käsitellä, kun siviilielämä suljetaan ulkopuolelle, vaikka se vaikuttaa täydellä painolla työelämään. Uskon, että moni ei jaksa töissä siksi, että perhe-elämä on liian raskasta.

    VastaaPoista
  3. Hei, kiitos viisaista ajatuksista. Sillä omalla valinnalla on varmasti suuri merkitys. Siksi niin paljon kai nykyisin puhutaan siitä, että työssä jaksaminen ja työhyvinvointi edellyttävät elävää kytkentää työn ja työntekijän arvomaailman välillä. Ja tätä kytkentää pitää aina muuttuvissa tilanteissa rakentaa uudestaan. Ja totta on myös tuo - työ ja työn ulkopuolinen ovat koko ajan vuorovaikutuksessa.

    VastaaPoista
  4. Hei! Hyvä kirjoitus! Sekä fyysinen "kaikkensa antaminen" vapaa-ajalla että henkinen "ihana väsyminen" työelämässä on minulle tuttua. Koen itsenäisessä tietotyössäni haasteeksi sen, etten voi / saa / osaa / anna itselleni lupaa levätä, kun olen puristanut itsestäni kaiken ja väsynyt henkisesti. Esimerkiksi vaativan artikkelin, raportin tms. tuotoksen tekeminen ja sen esittely suuressa seminaarissa täydelle salille väkeä: olen tätä yhtä "maalia" kohden ahertanut sata lasissa, ja kun seminaari on ohitse, pitäisi varmaankin antaa itselleen aikaa palautua? Esim. puuhailla päivä pari työpöydän siivoamisen ja muun henkisesti kevyemmän, teknisen työn parissa. Työssäni puhutaan paljon oman työn johtamisesta: johdan itseäni niin tehokkaasti, että henkisen ponnistelun ja suoriutumisen jälkeen en jostain syystä osaakaan antaa itseni levätä. Tietotyöläisille tällainen ei kai ole kovin sallittuakaan, verrattuna vaikkapa urheilijaan, joka itsestään selvästi antaa kehonsa palautua ja levätä rankan fyysisen suorituksen jälkeen. Pitäisiköhän tällaisista asioista puhua työyhteisöissä enemmän, jottei muille tule tunnetta, että "tuokin se vaan vetkuttelee teetauolla pitkään eikä tee oikeita töitä" :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Mrs Oja, kiva kun tulit mukaan keskusteluun! Se mitä kuvaat tietotyön arjesta, tuntuu kovasti tutulta. Juuri tänään juttelin yhden ystäväni kanssa, ja hän tuli vähän samaan tulokseen kuin sekä sinä että Bleue edellä - että meiltä puuttuu ehkä sekä omia että yhteisiä jäsennyksiä tälle asialle. Että luovan/tieto/ajatustyön tekijä ei mitenkään voi joka päivä pystyä samaan suoritukseen, ja että levolle ja väsähtämiselle pitäisi olla joku tila, jota ei tarvitsisi nolostellen etsiä tai sairastua sen vuoksi.

      Poista