torstai 19. kesäkuuta 2014

Juhannusajatuksia tekstien äärellä

Keskikesän ajatukset ovat mielenkiintoisia. Keskittymiskyky työssä on ehkä vähän jo hakusessa, mutta toisaalta välillä ajatus liikkuu yllättävän joustavasti ja poimii tajunnan virrasta melkeinpä kirkkaita helmiä. Että hyvä ihme, miten en ole tätä huomannut, kun se on ollut nenän edessä koko ajan...




Työhän on aina niin monen prosessin vetämää. Ollaan mukana projekteissa, niillä on aikatauluja ja asioita ajetaan. Mutta sitten, kun on hiljaista ja työyhteisön prosessien imu on hetkeksi lakannut, koneelle haudattujen tekstien ajatuskerrostumien omat äänet pääsevät mielessä esille. Teksteillä on myös ihan oma imunsa, omat lainalaisuutensa. Sen vuoksi keskikesä on kirjoittajan luvattua aikaa!
Tekstit luovat uusia tekstejä melkein itsestään, jos vain antaa tilaa tällaisen prosessin tapahtumiselle.



Olen monta vuotta elänyt niin, että päätyöni on opettaa, kouluttaa, kehittää ja ohjata. Tutkimustyö on ollut sivutyötä ja suhteellisen vapaassa hallinnassani. Se ei ole siis ollut projektiaikataulujen ja apurahahakemusten vetämää. Silti tutkimusta on voinut koko ajan syntyä hiljalleen siinä sivussa. Nyt vasta tajusin, miten se on tapahtunut.

Bloggaaminen opetti minut kirjoittamaan rennosti ja vapautuen liiallisesti tulospaineesta. Tekstejä syntyy, alkuja ja pätkiä on kaikenlaisia.  Suorituspaine ei paina niitä, niitä virtaa sinne ja tänne. Tekstejä makailee kuin kompostissa. Siihen alkaa sitten vähitellen kasvaa päälle jotain, kuin jonkinlainen uusi kukkapenkki tai kurpitsaviljelmä.

Näitä tekstikukkasia sitten joskus torjutaan, heitetään pois ja palautetaan kompostiin. Äsken juuri kaivoin esille parin vuoden takaisen jo unohdetun aihion. Tajusin, että tästähän tuli juuri se palanen joka oli puuttunut yhdestä toisesta ajatusrakennelmasta.

Tutkimus ei tietenkään elä pelkistä teksteistä, niiden taustalla on oltava työprosesseja, konkreettista tutkimustyötä ja ajattelun ketjuja. Mutta nekin makaavat siellä kompostissa ja ottavat ravintoa toisistaan!


**

Laitetaan tekstejä tulemaan maailmaan ja annetaan juhannusruusujen kukoistaa. Hyvää juhannusta!

2 kommenttia:

  1. Kuulosti ihmeen tutulta tuo tekstien syntyminen. Yksi tekstinpalakin voi olla tärkeän ajatteluketjun lopputulos, jota joskus voi hyödyntää myöhemmin, joskus ei. Bloggaaminen madaltaa kirjoittamiskynnystä ja tekee tekstiä rennommaksi, sen olen huomannut minäkin. Kirjoitan tosin myös aamusivuja joka aamu, ja se on vaikuttanut ehkä eniten kirjoittamisen helppouteen. Tärkeintä on kuitenkin, että olet kirjoittamalla saanut säilytettyä tärkeän osan itsestäsi, sillä helposti hektinen työelämä vie mukanaan koko ihmisen. Silloin kun säilyttää elämässään tällaisen alueen, se voi edustaa myös henkistä vapautta, jota luova ihminen tarvitsee elääkseen ja säilyttääkseen luovuutensa. Näitä alueita voi sitten tarvittaessa laajentaa ja lisätä oman henkisen hyvinvointinsa lisäksi. Hyvää Juhannusta sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, olipa hyvin sanottu - kirjoittamalla rakennettu alue, joka edustaa henkistä vapautta. Allekirjoitan tuon! Aamusivuista olen monen kuullut ammentavan paljon hyvää elämäänsä, olen itse joskus pätkissä tehnyt sitä mutten systemaattisesti. Pitäisi ehkä kokeilla. Sen olen kyllä huomannut, että nimenomaan aamulla, juuri herättyä, jos menee suoraan koneelle, saattaa tulla ihan valmista kamaa jota ei edes tiennyt ajatelleensa. Sinulle myös toivotan oikein hyvää juhannusta, kirjoittava blogisisar!

      Poista