perjantai 29. elokuuta 2014

Tien mutkassa

On ollut merkillinen, suuri siirtymäaika. Olen tyhjentänyt tietokoneen, kirjahyllyjä. Vienyt kirjoja kierrätykseen, heittänyt paperinkeräykseen ja silppuriin uskomattoman paljon paperia. Olen muuttanut viime vuosina työhuonetta verrattain usein, ja joka välissä mielestäni aika rohkealla kädellä tehnyt karsintaa. Silti sitä mappia ja paperia vaan aina kertyy perattavaksi.

Käytännön syistä, ja ehkä myös irtautumisen tunnelmissa, pistin pitkän pätkän akateemista historiaani kierrätyshyllyyn. Tuntuu hyvältä luopua, ja tuntuu hyvältä että se ei ole liian helppoa.



Nämä siirtymät ja muutostilanteet saavat aina minut ihmettelemään, mikä kaikki työn arjessa -- siinä tilanteessa, josta on lähdössä -- on kiinnipitävää, sitovaa, juurruttavaa ja myös  kahlitsevaa. Tai: kuinka irti haluan olla, kuinka irti voisin olla uhraamatta osallisuutta ja jakamista?


Minkä  kaiken kannattelusta vapaudun kun lähden? Mistä kaikesta on ilo vapautua? Miksi kuitenkin ilman muuta haluan jatkaa kiinnittymisiä -- jossakin, ennen pitkää? Minkä suuruisia kannateltavia seuraavaksi olisin valmis ottamaan? Mitkä kantamukset sopisivat minun hartioihini ja missä minusta olisi eniten hyötyä, niiden asioiden kannalta joita pidän tärkeimpinä?

**

Eräs kollega sanoi taannoin jotain sen tapaista kuin että: organisaatiot ovat typeriä vaikka ihmiset voivat olla viisaita. Ehkä se mistä mielellään vapautuu (edes hetkeksi) on kaikki se monimutkaisuus ja epätarkoituksenmukaisuus, joka liittyy organisaatioihin. Ne ovat välttämättömiä, mutta aina niissä on sisäänrakennettua typeryyttä, jolle on vaikea voida mitään. Niissä tapahtuu usein asioita, joita kukaan ei oikein tarkoita tai toivoisi, mutta ne tapahtuvat silti väistämättä.

**

Ihmiset jotka kiinnittyvät toisiinsa tai kasvavat yhteen, tai jotka valitsevat toisensa yhä uudelleen ja uudelleen, tai jotka haluavat tehdä yhteistyötä -- se on jotain, mistä taas en haluaisi vapautua koskaan.

Tietyllä tapaa kun asiaa katsoo - mitä muuta meillä ihmisillä on kuin toisemme?



**

Tässä kummallisessa siirtymätilassa kirjoittaminenkin on kelluvaa  ja ihmettelevää. Uudet tehtävät ovat vasta edessä ja ajatus ei nyt askartele minkään erityisen parissa. Enemmänkin sitä vain kokee asioita. Hetkittäin tuntuu kuin tarkastelisi itseään yläilmoista, näkisi pienen tikku-ukon (ts. akan. Vai pitäisikö sanoa tikkuhenkilön...) kääntymässä tienmutkassa. Tuolla se nyt menee.

Minua on aina lohduttanut ajatus siitä että ihminen on yksi pieni itikka, joka touhuaa aikansa ja on mielestään merkittävä - ja sitten katoaa. Aina tulee uusia itikoita. Aina oli edeltäviä itikoita.

Itikka on silti tärkeä itikan kavereille - jokainen itikka voi olla jonkun toisen itikan muistossa.




Sain eilisessä kirjajuhlassa rakkaalta ystävältä lahjaksi pienen tähdenmuotoisen korun. Se on "johtotähti"... Luulen että johtotähteni on edelleen se, minkä kirjoitin Ohjauskirjan loppuun: tarvitsemme toisiamme, omaa tietäkin tehdessä - haluan tehdä yhdessä.

Kirjajulkkari Ohjaustyön oppaalle Tampereen yliopiston Kasvatustieteiden yksikössä 28.8.2014


Mari Käki jututtamassa

Lapsetkin auttoivat: esikoinen serveerasi, kuopus leipoi

Helpottuneita hymyjä

Juhlan jälkeen...

...kiitos kaikille!

perjantai 22. elokuuta 2014

Tunnustusta hyville tyypeille: Tieteentekijöiden liiton vuoden tieteentekijäehdokkaista

Hieno uutinen löytyi tänään Facebookista: vuoden tieteentekijä-ehdokkaana on kirjoittamisen opettaja, vuorovaikutuksen tutkija, tietokirjailija, Opettajien akatemian jäsen ja ohjauksellisten blogien uranuurtaja Kimmo Svinhufvud. Muut mainiot ehdokkaat ovat myös opetuksen ja oppimisympäristöjen kehittäjiä.

Tutustukaa Kimmon blogeihin ja oppikirjoihin: Gradutakuu, Tohtoritakuu ja Kokonaisvaltainen kirjoittaminen!


***


EDIT: 13.10.2014 Kimmo Svinhufvud valittiin Tieteentekijöiden liiton Vuoden tieteentekijäksi. Katso myös Hesarin juttu. Hienoa että palkittiin ohjauksen uranuurtaja.


sunnuntai 17. elokuuta 2014

Kiitos

Asiat menevät elämässä niin, että muutos hioo ihmistä hitaasti omalla tahdillaan. Sitten kun kaikki on valmista, asiat jotenkin vaan nykäisevät - ja sitten sitä onkin yhtäkkiä "toisella puolella". Muuttuneessa tilanteessa, rajan tai oven takana. Missä se nyt sitten onkin.




Kun katsoo sitten taaksepäin, tuntuu ihan selvältä, miksi vasta nyt -- miksi ei yhtään aikaisemmin. Mikä lanka vielä piti kiinni entisessä. Mikä jarrutti tai  esti, mikä oli setvimättä. Miksi piti odottaa kaikki nämä vaiheet.



Jos huomaa itse olleensa se joka piti kiinni, turhaa soimata itseään. Ehkä se oli sen hetkinen yritys tehdä parhaansa  tai olla sitkeä.
 


Kirjajulkkarini elokuun lopulla ovat samalla tällä erää läksiäiset Tampereen yliopistosta. Siirryn pienelle tauolle ja vedän kunnolla henkeä tämän hengästyttävän, ihanan ja rankan 3,5 vuoden jakson jälkeen. Keikkatyö jatkuu vähintäänkin entiseen tapaan. Mitä muuta - se jää nähtäväksi.



Hassua, olen aina ajatellut "vapaa pudotus"-sanontaa sen "pudotuksen" näkökulmasta.  Että hui, kohta se maa iskee vastaan. Nyt vasta tajuan mitä siinä sanonnan alussa on




Vapaa.



tiistai 12. elokuuta 2014

Vihdoinkin!


Tervetuloa kirjanjulkistustilaisuuteen

OHJAUSTYÖN OPAS - YHTEISTYÖSSÄ KOHTI TOIMIJUUTTA. Gaudeamus.

http://www.gaudeamus.fi/ohjaustyon-opas/

Aika: Torstai 28.8. klo 14.15-15.30
Paikka: Virta, EDU-Cafe, Tampereen yliopisto

Ohjelmassa keskustelua kirjan tiimoilta ja kilistelyä. Keskustelua johdattelee työnohjaaja-valmentaja Mari Käki.

Kirjaa on tilaisuudessa sekä myynnissä että tilattavissa "julkkarihintaan". Myynti ja tilaukset laskulla.

Tarjoilun vuoksi ilmoittaisitko tulostasi Johanna Roihuvuolle johanna.roihuvuo@uta.fi viimeistään 26.8.

Elokuisin terveisin

Sanna

perjantai 1. elokuuta 2014

Paluu vai uuden alku

Töihin palaaminen tuntuu oikeastaan usein joltain muulta kuin "paluulta". Kunnollinen kesäloma irrottaa joskus työasioista niin totaalisesti, että ei ole enää sama ihminen kun tulee takaisin. Eikä ympäristökään enää tunnu olevan sama, kun omat ajatukset, olettamukset ja suuntautumiset ovat muuttaneet muotoaan. Joskus kesät osuvat niin merkittäviin elämäntaitteisiin, että entiseen ei olekaan enää paluuta.




Voisinko tehdä sopimuksen itseni kanssa tulevan syksyn osalta? Se olisi ehkä jotain sellaista kuin että


pidä näkyvissä se, minkä vuoksi työtä teet

... perimmäiseen päämäärään on aina useita reittejä

perimmäinen syy on aina horisontissa

... anna kadota näkyvistä sen, mikä hetkellisesti häiritsee kulkua

etappi on tärkeä pysähdys- ja katselupaikka mutta ei perimmäinen päämäärä