sunnuntai 17. elokuuta 2014

Kiitos

Asiat menevät elämässä niin, että muutos hioo ihmistä hitaasti omalla tahdillaan. Sitten kun kaikki on valmista, asiat jotenkin vaan nykäisevät - ja sitten sitä onkin yhtäkkiä "toisella puolella". Muuttuneessa tilanteessa, rajan tai oven takana. Missä se nyt sitten onkin.




Kun katsoo sitten taaksepäin, tuntuu ihan selvältä, miksi vasta nyt -- miksi ei yhtään aikaisemmin. Mikä lanka vielä piti kiinni entisessä. Mikä jarrutti tai  esti, mikä oli setvimättä. Miksi piti odottaa kaikki nämä vaiheet.



Jos huomaa itse olleensa se joka piti kiinni, turhaa soimata itseään. Ehkä se oli sen hetkinen yritys tehdä parhaansa  tai olla sitkeä.
 


Kirjajulkkarini elokuun lopulla ovat samalla tällä erää läksiäiset Tampereen yliopistosta. Siirryn pienelle tauolle ja vedän kunnolla henkeä tämän hengästyttävän, ihanan ja rankan 3,5 vuoden jakson jälkeen. Keikkatyö jatkuu vähintäänkin entiseen tapaan. Mitä muuta - se jää nähtäväksi.



Hassua, olen aina ajatellut "vapaa pudotus"-sanontaa sen "pudotuksen" näkökulmasta.  Että hui, kohta se maa iskee vastaan. Nyt vasta tajuan mitä siinä sanonnan alussa on




Vapaa.



4 kommenttia: