perjantai 19. syyskuuta 2014

Ohjaushaaveita

Tutustuin hiljattain uuteen ihmiseen, jonka kanssa syntyi välitön yhteys. Törmäsimme työn kautta ja sitten myöhemmin päädyimme keskustelemaan laajemminkin lounaan merkeissä. (Kerron tästä kohtaamisesta hänen luvallaan.)

Hän kertoi ammatillisen elämäntarinansa, kuten tällaisissa tutustumistilanteissa usein tehdään. Hän oli ollut hyvin monen tyyppisissä työtehtävissä, monenlaisissa organisaatioissa sekä julkisen sektorin että yritysmaailman parissa, sekä kotimaassa että ulkomailla. Hän kertoi juuri pohtineensa, mikä on ollut se punainen lanka, jonka perässä hän on kulkenut, mikä oli se rooli ja tehtävä, joka häntä oli houkutellut?

Keskustellessamme kävi ilmi, että kaikki tehtävät ja roolit olivat aina olleet tavalla tai toisella ohjauksellisia. Missään niistä ei tainnut nimikkeessä lukea "ohjaus" - mutta ohjauksellista työtä hän oli tavalla tai toisella aina hakeutunut tekemään ja siitä roolista myös nauttinut. Huomasimmekin pian, että meitä yhdisti voimakas vakaumus siitä, että ohjaustyötä kannattaa jäsentää laaja-alaisena ilmiönä ja että ohjausalan ihmisten kannattaisi yhdistää voimansa. Olisi hyödyllistä tunnistaa ohjauskäytäntöjen yhteistä ydintä ja jaettuja kysymyksiä ja löytää vertailun kautta myös ohjauksen rajoja.

On aika hurjaa kun tapaa ihmisen, joka ymmärtää puolesta sanasta, mitä tarkoitat. Jonka mielestä samat asiat ovat tärkeitä. Ja jolla on samantapaisia haaveita.

Yhden niistä haaveista haluaisin lausua tässä ääneen. Se olisi se, että ohjausalan ihmiset kohtaisivat yhteisellä kansallisella foorumilla, kuten ohjausalan konferenssissa. Työnohjaajat, coachit, ura- ja ammatinvalinnan ohjaajat, ohjaavat kouluttajat, ohjaustyön tekijät nuoriso- ja sosiaalityössä ja terveydenhuollossa, opinto-ohjaajat ja oppimisen ohjaajat...


2 kommenttia:

  1. Vitsi, ihan kuin olisit puhunut minusta tässä! sydänkin nopeammin tykyttää, niin kova on samankaltaisuus: olen ollut työelämässä 12 vuotta, ammatiltani opettaja (kotoisin ei Suomesta), mutta en ole opettanut minuuttiakaan, vaan olen tehnyt aina projektihommia, jossa tehtävänä oli aina jonkin sortin tutorointi, mentorointi, neuvonta tai ohjaus. Viime 5 vuotta duunasin hankeneuvontatyössä (maaseutukehittämishankkeiden parissa lähinnä puhtaasti ohjaus ja neuvonta). Nyt kun työt hetkeksi taas on katkennut, huomasin jatkaneeni ohjausta talkoolla. Aloitin samalla opiskella uutta tutkintoa (liiketaloutta), ja tänään olen kolmantena päivänä työharjoittelussa koulutusorganisaatiossa, jossa sain tänään tehtäväkseni kommentoida ohjaajani diasarjaa ensi viikon työpaikkaohjaajien koulutusta varten. Huomasin pari diaa, joissa voisi olla käytännönläheisemmmät tiedot ja ehdotin, että voisin kehittää asian ympärille pienen harjoituksen. Ohjaajani ilahtui ja antoi luvan paranella esitystä. Aloin penkomaan materiaalia ja kahden klikkauksen päässä löysin tämän blogin, joka tuntui kuin koti ja varasin saman tien kirjasi kirjastosta. Ja kaiken tämän jälkeen luin tämän postauksen... aikamoinen kohtaaminen tämäkin on mun kohdalla! Hämmentävää! Sori näin pitkä kommentti, oli vaan pakko laittaa.. Ja jos tuollainen tapahtuma tulee, mä oon tulossa sinne heti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Montsi! Vau, mikä ihana kommentti. Mua ihan värisytti lukea se. Aivan ihanaa kuulla että tunnistit itsesi tästä, että löysit tänne... Meitä on varmasti monta muutakin. Ohjaus alkaa nousta esiin nyt jotenkin aivan uudella tavalla... Mahtava juttu. Tervetuloa mukaan keskustelemaan. - Tuo on varmaan ihaninta mitä tästä blogista on sanottu, että tämä tuntui kodilta. Tulinpa todella iloiseksi. Kerro sitten mitä ajattelit kirjasta!

      Poista