maanantai 1. syyskuuta 2014

Sapatille uuden kirjan kanssa, oma kirja maailmalle lähetettynä

Sapattijaksoni alkaa tästä päivästä. Syyskuun ensimmäisenä.  Lähetin nuorison kouluihinsa ja jäin aivan entisten tottumusteni mukaisesti kahvikupin ja tietokoneen ääreen. Odotan mielenkiinnolla mitä oikein tapahtuu.

Löysin itselleni parhaan mahdollisen kaverin tähän tilanteesen: työelämän muutoksia ja katkoksia käsittelevä kirja, jonka on kirjoittanut Työterveyslaitoksen tutkija Anu Järvensivu:  "Tarinoita suomalaisesta työelämästä"(Kirja on tulossa, muttei vielä hyppysissäni.) Minua kiinnostaa kirjan ennakkomainoksen lupaama moniulotteinen näkökulma: miksi joillekin katkoksellisesta taipaleesta voi tulla onnellinen tai voimauttava tarina, joillekin kärsimystä ja kurjistumista? Minkä verran on kohtuullista edellyttää joustoa? Minkä suuruinen joustaminen ja muuntautumiskyky on melkeinpä kansalaisvelvollisuus ja minkä suuruinen silkkaa rääkkiä?

Aion tutustua kirjaan ja käyttää sitä apunani kun yritän katsella yliopistotyötä, yliopisto-organisaatioita ja toimintakulttuureja sekä niihin kietoutuvaa omaa työuraani hieman etäämpää ja ymmärtää mitä seuraavaksi.

isommalla kynällä isompia ajatuksia...?

Tiedän jo hyvin minkä tyyppistä työni saisi olla. Siinä pitää olla sopivassa suhteessa kirjoittamista, tutkimista, opettamista, ohjaamista ja kehittämistä. Riittävä kiinnittyminen johonkin organisaatioon tai työprosessiin, jotta työn mielekkyys säilyy. Riittävä liikkuvuus eri toimintakenttien rajapinnassa ja siten jatkuva vertailun mahdollisuus. Ja toisaalta sellainen ajatuksellinen etäisyys tai perspektiivis, ettei umpeudu minkään tehtävän tai aseman sisään. Mutta sitä en vielä ihan tarkalleen tiedä, mitä oikein "kysyn" -- minkä kysymyksen, uuden näkökulman tai ison teeman perässä liikun. Sen ei tarvitse välttämättä olla uutta tietoa tuottava (akateeminen) tutkimuskysymys, vaikka saahan se sitäkin olla - mutta sen pitää olla oikeasti uteliaisuutta virittävä, jotta motivoituu ponnistelemaan.

Kirjan kirjoittamisen myötä tajusin, että en pelkästään tarvinnut työvälinettä koulutuksiini. Halusin enemmän: halusin esittää puheenvuoron ohjauksesta - aikuiskasvatuksen kentälle. Se kenttä on paljon laajempi kuin tajuammekaan. Ohjauksen toimintamahdollisuudet ovat sitä myös. Unelmani on ainakin se, että aikuisten kasvun, oppimisen ja hyvän yhteiselämän kannalta merkittävät toimijaryhmät ja tahot löytäisivät toisensa joustavammin, kuuntelisivat toisiaan ja oppisivat toisiltaan.

Uusia lukijoita näkyy listalla - tervetuloa! :-) Kirjajulkkareissa kuulin myös monista lukijoista, joita ei näy lukijalistalla, mutta jotka käyvät silti paikalla säännöllisesti. Kiitos teille kaikille - tervetuloa lukemaan juuri sillä omalla tavalla.

EDIT: Järvensivun kirja vaikuttaa mainiolta! Postauksia tulossa aiheesta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti