keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Työuran katkosten myönteiset merkitykset

Jatkan postaamista Anu Järvensivun kirjasta Tarinoita suomalaisesta työelämästä, josta kirjoitin jo edellisessä postauksessa.

Katkosten merkitys

Toinen tärkeä asia, joka avasi mielessäni uusia ikkunoita, oli ajatus katkoksen myönteisestä merkityksestä. Järvensivun kertoman mukaan onnen tarinoissa korostuu katkoksen merkitys työelämätarinan "uudelleenkirjoittamisen" tilana. Järvensivun kuvaamissa myönteisissä työelämätarinoissa työuran katkos - vuorotteluvapaa, sairasloma, työttömyysjakso -- on osoittautunut tilaksi, jossa on ollut mahdollista rakentaa uusi, mielekkäämpi suhde työhön ja palata työelämään uudelta pohjalta. Katkos on paikka tulkita uudelleen oman sisäisen tarinan ja työelämän olosuhteiden sekä kulttuuristen resurssien välistä suhdetta, sen "salakirjoitusta".

Omalla taipaleellakin on helppo jälkikäteen nähdä, että jokainen tärkeä työelämää koskeva käänne on ollut seurausta jonkun katkoksen aikana tapahtuneesta uudelleenarvioinnista. Tai ainakin katkos on mahdollistanut niin perusteellisen ajatustyön, että muutos on tullut sysättyä liikkeelle.

Positiivisen psykologian virittämä työhyvinvoinnin ja ns. työnimun tutkimus lähtee ajatuksesta, että mielekäs työ (tai "autenttinen työ", jota käsitettä Järvensivu käyttää) nousee elävästä kytköksestä työtä tekevän ihmisen arvoihin - siihen että hän näkee työssä mieltä ja saa mahdollisuuden rakentaa työpanoksellaan jotain sellaista, joka on tärkeää ja arvokasta. Jos työn muutos on kiihtyvää, työyhteisöt jatkuvasti muuntuvia ja työn sisältämät sidokset koko ajan vaikeammin haltuun otettavia, on hyvinkin ymmärrettävää, että työn autenttisuutta tai mielekkyyttä joutuu ajoittain aktiivisesti etsimään uudelleen.


Katkos välttämättömyytenä?

Nykyään puhutaan jatkuvasti työurien pidentämisestä. En usko, että tämä mitenkään onnistuu, ellei suostuta Järvensivun kehottamalla tavalla arvostamaan katkojen ja ajoittaisen työelämästä sivuun vetäytymisen merkitystä. Ei ainoastaan lepäämisen ja palautumisen tai kehon virvoittamisen näkökulmasta. Vaan nimenomaan sen kannalta, että yksilö voi tulkita tarinansa uudelleen niin, että jokin mielekäs suunta löytyy.

Ihminen joutuu tekemään joskus hartiavoimin töitä muovatakseen uudelleen suhteensa työelämään. (Tai pitäisikö sanoa "yhteiskuntaelämään". Palkkatyö ei tietenkään ole ainoa tapa osallistua siihen.) Tätä uudelleenrakennustyötä pitäisi kunnioittaa ja arvostaa. Sehän takaa sen että ihmisen terveys ja hyvinvointi voivat säilyä, että hän voi olla mukana työelämässä ja osallistua yhteiskuntaan työpanoksellaan. Ei siis ole ylimääräistä luksusta etsiä mielekkyyttä tekemisiinsä ja osallisuuksiinsa. Muuten ihminen vieraantuu. Vieraantumisen hinta on kova.



Työnohjaus "katkoksena"

Katkos mahdollistaa yksilön eletyn ja valitun tarinan sekä olosuhteiden ja kulttuurin tarjoamien puitteiden välisen suhteen uudelleentulkinnan. Eli salakirjoituksen tulkinnan mahdollisuuden.

Järvensivun ajatukset työuran katkoksien hyvistä puolista saivat minut taas kerran ajattelemaan työnohjausta. Työnohjaushan on nimenomaan pienen katkoksen luomista arjen keskelle. Sille on ominaista tuo jatkuva pohdiskelu yksilön tarinan ja "rakenteen" (työelämän olosuhteiden, talouden, kulttuuristen tekijöiden) välissä. Työnohjauksessa pääsee kiinni oman tarinan salakirjoitukseen. Joskus siellä syntyy radikaali uudelleentulkinta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti