maanantai 27. lokakuuta 2014

Liikahduksia ajassa

Kävin, hieman yllättäen, Vintage expo-tapahtumassa Tampereen Tullikamarilla. Löysin pian itseni sovittelemasta 50-luvun mekkoja. En oikein tiedä miten siinä niin kävi, mutta ostin yhden mekon. En yleensä löydä kirpputoreilta muuta kuin kirjoja... Enkä todellakaan ole mieltänyt itseäni miksikään vintagevaatteiden harrastajaksi.


No, mekko on hieno ja mukava. Tiedän jo, että siitä tulee luottomekko... Mutta jäin miettimään, mitä muuta siinä oikein tapahtui...  Vaatteet jotenkin liikuttivat minua kovasti. Sovitin kai kuutta mekkoa ja olin kovin otettu niistä.

Ne oli ommeltu hyvin, monet oli tehty niin että niiden kokoa saattoi muuttaa päästämällä saumoista. Kankaat olivat aivan eri tuntuisia kuin nykyvaatteissa. Vaatteissa oli myös yksityiskohtia, joita harvoista vaatteista enää löytää... Omassa mekossa oli mm. taskut joissa oli koristeena pieniä reikäompeleita.


Liikutus liittyy kuitenkin enemmän siihen, että vaatteiden kautta tuntuu syntyvän jokin elävä, koskettava yhteys menneeseen. Siitäkin huolimatta, että joku mekoista saattoi olla myös 50-luvun kaavoilla tehty nykyversio, jäljitelmä... Vaatekappaleen olemuksen ja tunnun myötä saatoin ikään kuin hiukan astua niiden naisten elämään, jotka elivät arkeaan 50-luvulla. En oikein tiedä miksi juuri vaatteista syntyy tällainen tunne... Vanhat tekstiilit, astiat, valaisimet ja huonekalutkin liikuttavat joskus hieman samaan tapaan: "Minun mummolassani oli juuri tuollainen!"




Mutta ehkä vaatteessa on mukana ruumiillisuus erityisellä tavalla. Ja se ajatus että mekko on tehty varta vasten jollekulle, mekon kantaja on mitattu eri puolilta, hän on ehkä sovittanut mekkoa jonkin kerran ennen kuin se on tehty valmiiksi. Ehkäpä siinä ajatuksessa on mukana jotain sellaista, jota ei liitä hienoimpaankaan valmisvaatteeseen?

**

Ja sitten seuraa toinen ajatus: miksihän on nyt erityinen tarve lukea sellaista kirjallisuutta, jossa kuljetetaan perheiden ja sukupolvien ketjuja, pitkiä ajanjaksoja ja historiallisia peilauksia? Ehkä se on sitä, että haen ajallista otetta, jonka avulla olisi helpompi osata katsoa omaa nykyhetkeä jostain kauempaa? Hahmottaen nykyhetken suhteessa aikaan, joka oli, ja aikaan joka ehkä tulee?

Ehkä yritän kysyä, mitä aikaa me oikein nyt elämme, miettiä miten tätä ehkä aikaa katsotaan vuosikymmenten päästä? Miten tämän ajan ydinasiat olivat jo idullaan ja kehkeytymässä vuosikymmeniä sitten? Mitä silloin nähtiin?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti