perjantai 24. lokakuuta 2014

Säätöä ja järjestämistä

Sapatin aikaiseen elämään liittyy pari arkipäiväistä mutta aika mukavaa ja elämää tasapainottavaa asiaa.

Olemme perheessä edelleen jatkaneet kirpputoriraivausta - jostain syystä vaatetta, kirjaa ja dvd:tä siirtyy edelleen kirppiskasaan. Miksi se on niin, miksi ei kaikesta luovukaan kerralla?

Se miten tavaroidensa kanssa elää, liittyy tietysti siihen, mitä perheenjäsenten työssä tapahtuu. Kun uskaltaa antaa yhden asian muuttua, monien muiden pienten muutosten virta alkaa. Muutos näkyy myös materiaalisissa asioissa. Tai eihän se ole mikään "myös". Elämähän on aineellista. Materia on sekä ihanaa että kauheaa.

Liityin myös kovin paljon asiaa pohtimatta kampanjaan "Vuosi ilman uusia vaatteita" - aloitin sen myöhässä, enkä ole  oikein miettinyt pysynkö siinä kokonaista vuotta. Olen kesän aikana pienentynyt aika tavalla, ja jossain vaiheessa joudun miettimään, mitä vaateasioille tehdä... Mutta kyllä se kampanja vaan on vaikuttanut! Se on oikeastaan se pieni pysähdys ennen päätöstä. Tarvitsenko todella? No, en. Tulee miettineeksi ostamisen yllykkeitä ja havainneensa ne monesti tarpeettomiksi.



Hauskin juttu oli kirjahyllyn uudelleenjärjestäminen. Päätin jatkaa kirjahyllyä, koska osa työkirjallisuudesta siirtyi kotiin. (En ole muuten ollenkaan katunut sitä, että pistin siitäkin niin paljon menemään yliopiston kierrätyshyllyyn. Ammatillinen uudistuminen saa joskus viimeisen sinettinsä siitä, että uskaltaa antaa pois tietyt kirjat... Lupaan kirjoittaa postauksen, jos koskaan kadun näitä luopumisia.)

Kunnon kirjahylly on sellainen asia, johon mielestäni voi hyvin investoida vähän enemmänkin. Päätin kuitenkin katsoa, löytäisinkö käytettyjä. Ensin löysin sokkelit, sitten lopulta hyllytkin, jotka noudan piakkoin.

Otin kaikki kirjat ulos, hätistelin kirjojen takana pesineet villakoirat ja organisoin kirjat uudella tavalla ja lisäksi vihdoin aakkostin ne. Samalla taas osa siirtyi kirpputorikassiin. Tällä kertaa iskin myös cd-levyihin kovalla kädellä. Nyt on sitten aakkostettu ja uudella tavalla organisoitu kirjahylly, jossa on myös otettu huomioon se, mitä seuraavaksi hankin (ainakin uuden Sirpa Kähkösen) tai mitkä kirjat ovat lainassa. Tällaiseen järjestelmällisyyteen en ole ennen kyennytkään.

Löysin lisäksi joitakin unohtuneita "sohvapöytäkirjoja", joiden katsoin ansaitsevan paikan ihan oikeasti näytillä ja selailtavana. Taide-, sisustus-, sarjakuva- ja kaupunkikirjoja.


Hyllytäydennyksiä odottamassa

Pidän kirjasouvista siksi, että kirjat ovat täynnä muistoja ja historiaa. Pidän erityisen paljon siitä sykähdyksestä, kun tarttuu vanhaan kirjaan todetakseen, että sen paikka on ilman muuta edelleen hyllyssäni. Että niin, sinä vanha ystävä siinä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti