lauantai 22. marraskuuta 2014

Tarpeet ja palveleminen - harhailevia ajatuksia

Rudeness is merely an expression of fear. People fear they won't get what they want. A most dreadful and unattractive person merely needs to be loved and they open up like a flower.

Monsieur Gustave, consierge Wes Andersonin elokuvassa The Grand Budapest Hotel

What gift do you think a good servant has that separates them from the others? It's the gift of anticipation. And I'm a good servant. I'm better than good. I'm the best. I'm the perfect servant. I know when they'll be hungry and the food is ready. I know when they'll be tired and the bed is turned down. I know it before they know it themselves. -- I'm the perfect servant. I have no life.

Mrs Wilson,  Robert Altmanin elokuvassa Gosford Park, pidempi sitaatti

(molempia suosittelen, ja sekä Ralph Fiennes edellisessä että Helen Mirren jälkimmäisessä onnistuvat hyvin rooleissaan,)

**

Jokin aika sitten tuli katseltua epookkielokuvia, joissa tarkastellaan muun muassa palveluskunnan työtä yläluokkaisten kartanonisäntien ja -emäntien tai hotellivieraiden tarpeiden ennakoijina ja tyydyttäjinä. Ja tietenkin on taas ihana Downton Abbey...

Luin Käen Marin tekstin tarpeista ja sekin taisi osaltaan virittää pohdiskelua tarpeiden ja palvelemisen yhteenkietoutumisesta. Tarpeet ovat ehkä yksi tapa puhua meistä ihmisistä yksilöinä toteuttamassa yksilöyttämme. Jokaisen yksilön yhtäläinen arvo konkretisoituu siinä, miten me kaikki tarvitsemme tiettyjä asioita. Ja siinä, muistammeko tämän toisistamme. Usein emme.

**

Mitä on palvelemiselle omistautuminen? En oikein edes tiedä mitä kaikkea siitä ajattelen, mutta huomasin reagoivani voimakkaasti noihin palvelija-hahmoihin sekä palvelemisen teemaan noissa näkemissäni elokuvissa.

Edellisessä postauksessa mainitsemani Ville-Veikko Hirvelä (ainakin lehtijutun mukaan) vaikutti täysin samaistuneen toisten tarpeisiin vastaamiseen: maailman vähäosaisten tarpeiden täyttämiseen niin pitkälle kuin omin toimin on mahdollista, aina päivän kerrallaan ja askelen eteenpäin. Hän kuitenkin myös hoiti omaa rakasta mummoaan: varmaankin hän tyydytti rakkauden tarvettaan olemalla läheisen ihmisen lähellä?


**

Vähäosaisten tai kärsivien palvelemiselle omistautumista tarvitaan niin kauan kuin maailmassa on eriarvoisuutta. Jonkunhan täytyy valita se tie. Jollei yksilöiden, kuten Hirvelä, niin yhteisöiden.

**

Modernille länsimaiselle, itseään toteuttavasta yksilöstä lähtevälle ajattelulle on kyllä aika vierasta ajatella, että joku omistaa aivan koko elämänsä ja kaikkensa toisten palvelemiselle. Siksi Hirvelän kuvaus elämästään perhelehdessä herättää niin suurta kummastusta. Hän antaa pois niin paljon sellaista, jota uskomme jokaisen tarvitsevan, johon katsomme jokaisella olevan oikeuden.

Yksilöinä joka ikinen meistä on tarvitseva, kuten tuo aatelisrouvia hoivaava Monsieur Gustave sitaatissaan niin kaunopuheisesti tuo esille. Mitä tarpeita meidän kaikkien kuuluu saada tyydytettyä?


**

Tarvelogiikkaan vetoaminen voi olla myös melkoinen ansa. Hiljattain Helsingin Sanomien yleisönosastolla keskusteltiin seksinoston kriminalisoinnista. Eräs aviomies kirjoitti, että hänellä tulisi olla lain suoma oikeus käyttää prostituoidun palveluksia, koska ei saa vaimoltaan seksiä avioliitossa. - Oikeus seksuaalisuuteen on ihmisoikeus, ja seksuaalisuuteen liittyv tarve on perustava, ja sen tarpeen pohjalta meillä kaikilla on oikeus elää seksuaalisina olentoina. Mutta oikeus saada seksiä halutessaan ei kai kuulu ihmisoikeuksiin?

Seksuaalisuudessa ja ihmissuhteissa ylipäänsä, palveleminen ja tarvitseminen parhaimmillaan kietoutuvat yhteen vastavuoroisuudessa, jonka ylläpitäminen vaatii hyvä tahtoa.

**

On myös vahingollista, jos hahmotamme yksilöyden niin että jotkut meistä eivät ollenkaan osaa palvella toisia, suuntatua toisten tarpeisiin. Tai jos yhteiskunnallisesta ajattelusta ja toimintatavoista kokonaan katoaa palvelemisen eetos.


Koko sanakin jo tuntuu niin vanhanaikaiselta. Palveleminen on muuttunut palveluksi. Palvelu ostetaan ja myydään.


3 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen kirjoitus, ja kuinka ollakaan, taas olen miettinyt samoja teemoja.

    Tuohon lopun haasteeseen on pakko sanoa, että eihän se palveleminen mitenkään voi mahtua ostettavaan palveluun; palveleminen on asenne. Ja jos on palvelemassa, niin siihen kuuluu että on annettava itsestään. Tästä on terapeutteja vuosikymmenet kouluttanut ja tutkinut Thomas Skovholt sanonut suurin piirtein näin: kun me palvelemme, siis olemme avoinna toisen ihmisen tarpeille, niin me otamme häneltä vastaan pilaantunutta ilmaa ja viemme tilalle happea. Että näin voisi tehdä, on välillä huomioitava omat tarpeet ja käytävä ikäänkuin pinnalla hengittämässä. Muuten ei auttaminen kauaa jatku. Toisin sanoen, se että oikeasti huomioi ja palvelee toista, vaatii että myös oikeasti huomioi omat tarpeensa. Tasapainon on löydyttävä, sillä muuten auttaja uupuu tai auttamista ei tapahdu. Ja tasapainoa valvoo havainnoiva ja reflektoiva minä, jota on turha yrittää huijata tai harhauttaa (mitä kaikki tietenkin jossain vaiheessa yrittävät).

    Skovholt onnistuu sanomaan sen niin arkisesti että minäkin ymmärrän :-)

    The Grand Budapest Hotel olil muuten ihana elokuva, Gosford Parkia en ole varmaan nähnytkään.

    VastaaPoista
  2. Siis tyhmästi sanoin: tottakai se joka myy palvelua rahasta, voi olla myös aidosti palvelevalla asenteella liikkeellä. Meni sanat solmuun. Tarkoitin vain etteivät nämä voi olla yksi ja sama asia, ja äh...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Liisa! Ihanaa kun vastasit. Mietin pitkään että laittaako tätä mailia, kun en oikein tiennyt mitä itsekään yritin sanoa. Usein juuri sinun vastauksesi on kirkastanut minulle sen, miksi kannatti kysyä tai tuoda keskeneräinen ajatus esille. Ehkä halusin vain purkaa reaktiotani, nuo leffat jotenkin kovasti vaikuttivat ja vaikuttavat. Gosford Park on mun hyllyssä ja katson sen kerta kerran jälkeen uudelleen.

      Hienoa kun toit tuon palvelemisen teeman ja terapian yhteen. Marihan puhui tarpeista työnohjauksen vinkkelistä, siitä miten hahmotamme omia ja toisten tarpeita.

      En oikein vieläkään tiedä mitä olen miettimässä tämän asian tiimoilta, mutta olen jo oppinut että ehkä juuri se ihmettely kannattaa tuoda esiin... jotain tällä tarpeiden ja palvelemisen pohtimisella on tekemistä ehkä työn, ohjaamisen ja yhteisöjen kanssa. Ja hyvän yhteiselämän.

      Poista