tiistai 9. joulukuuta 2014

Onko kaikki samaa?

Jatkoajatuksia tälle postaukselle, jossa mietin ohjausta positiona, jonka esimerkiksi kollegat voivat ottaa suhteessa toistensa työprosesseihin. Mielessäni on myös keskustelu Työnohjaajien tietopankki-facebooksivulla, jossa kysyttiin, olenko kirjassani ja lehtijutuissa tarkoittanut sanoa, että kuka tahansa voi olla työnohjaaja. Talentian lehtijuttu löytyy täältä.

Olen tosiaan halunnut korostaa, että ohjausta (laaja-alaisesti ymmärrettynä) voivat oppia ja harjoittaa muutkin kuin ihmissuhdealojen työntekijät ja että ohjauksessa käytetyt työskentelytavat tai keskustelun keinot eivät sinänsä ole erityisen monimutkaisia. Niitä pitää olla valmis harjoittelemaan ja käyttämään tilanneherkästi, ja tärkeätä on tunnistaa ohjauksen fokus ohjattavan toiminnan ja toimijuuden tukemisena.

En kuitenkaan ajattele sen tarkoittavan, että kuka vaan silti OSAA ohjata. En liioin usko, että työnohjaajaksi -- tai ammattiohjaajaksi ylipäänsä -- voisi ryhtyä tuosta vaan. Sanomalla "voi oppia" rohkaisen kouluttautumaan ja harjoittelemaan, kiinnostumaan ja tarttumaan asiaan.

Haluan myös rohkaista niitä, joiden työn osana ohjaus jo on, tunnistamaan ja systematisoimaan työnsä ohjauksellisia piirteitä ja kehittämään työtään niistä käsin.  Ohjaukseen joka tapauksessa harjaannutaan hyvin monenlaisista lähtökohdista. Monenlaista ohjausta siis toteutetaan ilman, että siihen on saatu kovin pitkällistä tai lainkaan koulutusta. Tutkijat ohjaavat opinnäytteitä, ja heillä on usein ohjaustoiminnan mallinaan vain se, miten heitä itseään on ohjattu. Työpaikoilla ohjataan opiskelijoita ja oppisopimusohjattavia. Näihin tehtäviin toki liitetään usein ohjauskoulutuspanostuksia, mutta ne eivät ole laajoja eivätkä tue ohjaajaa pitkäkestoisesti. Toimintaympäristö ei myöskään aina näissä tilanteissa erityisemmin tue ohjaajana toimivaa pedagogisessa tehtävässään.

Silti näissä ohjaustilanteissa voidaan onnistua hyvin ja toteuttaa hyviä ohjausprosesseja. Joskus niissä taas onnistutaan vähemmän hyvin. Olen ohjausmallissani yrittänyt tuoda esille ohjaustoiminnan yleisiä elementtejä, jotta kaikenlaisissa ohjaustilanteissa ja -käytännöissä toimivat voisivat systematisoida ohjaustoimintaansa, arvioida ja kehittää sitä.

On kuitenkin itsessään mielenkiintoinen kysymys, miten ohjauksen muodot sitten eroavat toisistaan. Täytyyhän sitä melkein väistämättä pohtia, jos on ensin korostanut ohjausalan jaettua "yhteismaata". Tästä ajattelinkin kirjoittaa seuraavassa postauksessa. Miksi työnohjausta ei minunkaan mielestäni voi tehdä tuosta vaan? Mikä tekee siitä erityisen vaativaa?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti