perjantai 30. tammikuuta 2015

Uusi vanha treeni

Muutos mietityttää. Pohdinhan sitä pitkin syksyä. On hassua, että tuota kirjoittaessani en tiennyt että päätyisin ratkaisemaan asian nimenomaan tutkimuksen hyväksi. Tuo loppukaneetti oli varsin enteellinen.

Nyt tässä bodataan tutkimuslihaksia takaisin kuntoon - uudella "salilla"... Ja jos hakemusten teko oli se raskain maraton, tätäkin lenkkiä vedetään nyt sitten ryhmässä.



Tekemisen energiaa on varastossa. Kannatti odottaa motivaatiota. Vanhaa osaamista löytyy lihasmuistista.

**

Kun asiat ovat toisin, tulee aina jälkikäteen se olo: miksi ihmeessä en voinut toteuttaa tätä jo vuosi sitten, kolme vuotta, viisi vuotta sitten? Olihan minulla monet edellytyksistä jo silloin?


Miksi asioilla menee oma aikansa kääntyä tietylle tolalle?


Miten se motivaatio oikein viriää? Ja miksi sitä ei kuitenkaan voi pakottaa eikä kiirehtiä? Tämä on minusta aina yhtä arvoituksellista.


**

Ihanaa on myös olla uudessa työpaikassa, konkreettisesti eri tilassa, eri puolella kaupunkia. Sekin ilo toistuu.


Kun ottaa uutta vastaan, on myös luovuttava jostain vanhasta. 


En tiedä mitä on edessä, mutta ainakin kunto tässä kai nousee.
 

2 kommenttia:

  1. Minäkään en tiedä, miksi asiat ottavat aikansa. Yleensä myös tuntuu, että muutos on hirveän hidasta kun katsoo eteenpäin, pysähtynyttä kun ajattelee nykyhetkeä, mutta valtavan nopeaa ja yllättävän johdonmukaista, kun katsoo taaksepäin.

    Onnea Sanna uuteen työhön, uskon että olet nainen paikallaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Liisa. Kun vaan osaisi hyväksyä sen, että asiat ottavat aikansa. Se ei tunnu helpolta etenkään eteenpäin katsellessa. Kun osaisi siinä kohdassa uskoa että se johdonmukaisuus voi näkyä sitten jossain myöhemmässä kohdassa!

      Poista