lauantai 14. maaliskuuta 2015

Keväthartaus

Kävin tänään kauppareissulla Tahmelan rannassa. Aurinko paistoi huikaisevan siniseltä taivaalta, oli lämmintä ja tuuletonta. Täydellinen lauantain kevätsää. Kevät on varhaisessa ja tuntui ihan pökerryttävän ihanalta.

Pyhäjärven rantajää oli muodostanut pitkältä matkalta ihmeellisen töyssyreunan, jota oli todistamassa jäällä paljon ulkoilijoita, pyöräilijöitä, koiranulkoiluttajia, perheitä, turistiporukoita, vauvanrattaiden työntelijöitä...





Panin merkille miten ihmisten kesken voi syntyä yhteys, eräänlainen jaettu autuus, melkeinpä hartaus, kun he yhdessä sattuvat todistamaan jotain tällaista ihmeteltävää ja kaunista.

Lapset olivat tolaltaan innosta, juoksentelivat jäällä sinne tänne, kyyristelivät ja kurkistelivat jäätunneleihin. Ne onnekkaat joilla oli kurahousut, saivat kahlata syvällä rantavedessä, tökkiä jäätä ja mutaa kepillä ja kantaa jääpaloja sinne tänne. "Kato äiti mitä LOHKAREITA mä kannan!" "Tääl on isi vettä! Tääl on VETTÄ ja mä seison täällä!"




Oli mahtavaa kuunnella miten jää rymisi ja paukahteli. Aurinko lämmitti ja kevät huikaisi, lohdutti, valaisi ja vei kaiken turhan mennessään.

Valokuvaajat tiirailivat ja sihtailivat, kuulin jonkun viettäneen jo pari tuntia jäällä kuvaamassa. Eräs kävelijä oli kauempana selällä jääkynnyksen takana, hän oli käynyt selälleen makaamaan jäälle auringonottoon. Kaikkia hymyilytti ja ihastutti, monet jäivät juttelemaan ja päivittelemään. Kävin monta keskustelua joissa kaikissa oli tämä hämmästyneen kiitollinen sisältö.










Tämän halusin jakaa.

3 kommenttia:

  1. Tuo on kyllä kaunis ja mystinen tuo "jäätynyt aalto", ihan näin valokuvienkin välityksellä nähtynä. Blogissani on sinulle pieni tunnustus! :)

    VastaaPoista