maanantai 2. maaliskuuta 2015

Me kahvilassa istuttihin...

Miksi kahviloissa istuminen on niin mukavaa?

Onkohan se varhaista mummoutumista, kun rakastan kahviloita koko ajan enemmän ja enemmän? Se on minusta mainiota ajanvietettä, vaikkei sitä kai oikein harrastukseksi voi sanoa? Myönnän että koko ajan suurempi osa vapaa-ajastani kuluu kahviloissa. Tai ehkä se on palautumassa tasolle, jossa se oli opiskeluaikana? Olen tartuttanut tämän kahvilarakkauden myös toiseen lapsistani. Tai ehkäpä se oli hänessä jo valmiina.


Olen aina kirjoittanut mielelläni kahviloissa. Myös lukeminen on mainion mukavaa juuri kahvilassa. Voi lukea kirjoja, sanoma- ja aikakauslehtiä, työpapereita. Kokonaan oma lukunsa on rakkaiden ihmisten tapaaminen kahvilassa. Joskus pitkät kaupunkikävelyt viikonloppuna yhdistyvät kahvilavierailuihin, niin että tulee käytyä monessa kahvilassa peräkkäin.


Kahvilan kuuluu olla mielellään pehmeän puheensorinan kyllästämä. mutta ei liian hälisevä tai kaikuisa. Musiikkia voi olla, mutta sen ei tule viedä liikaa huomiota. Sisustus voisi olla sekin sillä tavoin huomaamaton, että säilyy tietynlainen "silmän rauha". Pehmeitä murrettuja värejä, peilejä ja valoja sopivassa suhteessa. Kelpaa shabby chic ja kirjapinot, tai klassisempi tyyli ja vanhanaikaiset vitriinit. Itämaiset matot, nojatuolit, tyynyt ja huovat ovat sympaattisia. Ne tuntuvat sanovan: asetu mukavasti, viivy!








Kahvilan pitäisi olla oma persoonansa, mieluummin kuin ketjukahvila. Suosikkikahvilani kotikaupungissani Tampereella ovat kaikki aika erilaisia. Se onkin mielenkiintoista, koska Helsingin, entisen kotikaupunkini, mielikahvilani muistuttavat paljon enemmän toisiaan, niissä on kaikissa perinteisen patinoituneen kahvilakulttuurin tuntua. Tampereen rakkaat kahvilat taas ovat kaikki keskenään vähän eri kulttuureista.

Niin - hyvä kahvila voi näyttää monenlaiselta. Mutta pointti on se, että kahvilan pitäjä rakastaa ja arvostaa kahvilanpitoa, kahvia ja herkkuja sekä asiakkaitaan. Se näkyy silloin myös kahvilan olemuksesta ja silloin sinne on hyvä istahtaa mukaan.

Tarjottavien pitää tietenkin olla tuoreita, ensiluokkaisia ja kauniisti esillä. Kahvilalla saisi mielellään olla jokin oma erikoisuus, jota ei saa muualta. Kahvilassa syötävät valitaan vitriiniä tiiraamalla, ei listaa selaamalla. Tarkkaa puuhaa. Aamiainen kahvilassa on yksi mahtava elämän pieni luksus. Voi, opiskeluaikana se oli suurta huvia: aamiaistreffit.

Kannatan hyvää perinteistä mustaa kahvia. Minulle käy vaaleampi tai tummempi paahto. Isot kunnon kupit ja santsi, kiitos... En kaipaa jonotusta baristan luo tai siirappeja kahviini. Haluan ylipäänsä istua kunnolla pöydän ääressä, niin että tilaa on myös laukuille ja lukemisille. Kahvilaan asetutaan rauhassa ja muodostetaan hetkeksi pieni kotipesä.

Ystävällinen ja asiantunteva palvelu on tietenkin kaiken a ja o. Mietin juuri miksi olin niin onnellisessa mielialassa viikonloppuni jäljiltä - ja sehän johtui paitsi rentoutumisesta (olin pienellä reissulla) myös siitä, että kävin monessa hyvässä kahvilassa, jossa sain hymyilevää palvelua  kahvini lisäksi. Palvelu tapahtuu siinä yhdessä kohdassa, kun tilataan ja toimitetaan tilaus. Sen jälkeen ei tarvitse erikseen tehdä mitään. Mieluiten annetaan vaan ihmisten viihtyä kahvilaolotilassaan, joka on joko seurustelua tai lukemiseen uppoutumista. Tästäkin on poikkeuksia, mutta itse tykkään juuri tästä peruslinjasta.

Ne kahvilat joista pidän, ovat sellaisia ettei niissä koskaan anneta ymmärtää että pitäisi jo lähteä ja vapauttaa paikka seuraavalle. Joissain niissä porukka kyllä kiertää hyvinkin vauhdilla, mutta se tuntuu lähtevän asiakkaista itsestään, tietystä jaetusta tahdikkuudesta, jolla huolehditaan että tilaa aina siunaantuu. Henkilökunta ei hätistele ketään.


**

Mutta miksi kahvila. Kahvila on kuin syli: lämmintä, turvallista, aisteja hellivää - aikaa itselle ja jollekulle tärkeälle. Kahvi on lohtua, ja kahvila on lohdun tyyssija. Silloin kun lukee tai kirjoittaa kahvilassa, minulle tulee ihana tunne siitä että olen maailman keskellä, jossain tapahtumien keskipisteessä, maailmassa mukana vaikka omassa rauhassani. Joukossa mutta silti itsekseni. Kahvila on minulle oikeastaan urbaanin elämän ydinkuva, sen myönteinen tiivistymä.



Uuden työpaikkani Tampereen Työterveyslaitoksen työpaikkaruokala on Antellin ravintola. Antell on oululainen legenda, ja pöydissä on paperiset liinat joissa kerrotaan Antellin tarina 1800-luvun lopulta asti, jolloin Katri Antell -niminen nainen lainasi rahaa, osti säkin jauhoja ja alkoi leipoa ja myydä leipomuksiaan. Luen tätä juttua ja aikajanaa aina lumoutuneena, se on hauskasti ja ylpeydellä kirjoitettu. Pitäisi oikeastaan käydä Oulussa katsomassa, millainen on Antellin omenahyve ja "enkkomi kahvi".

Vein hiljattain tätä kahvila-fania lastani kahvilareissulla muistojeni kahviloissa Helsingissä. Oli hurjaa miten voimakas flashback-kokemus se oli. Yhtäkkiä muistin itseni 25 vuotta sitten, olin taas siinä olotilassa. Niiden ihmisten tai niiden ajatusten seurassa. Muistan vielä aivan selvästi tietyt tarjoilijatkin.


Millainen suhde sinulla on kahviloihin? 


PS: Tampereella suosikkikahvilani ovat nämä (suluissa suosikkiherkkuni). Näistä jokaisesta voisi kirjoittaa oman postauksen, koska niillä on oma erityinen sijansa arkipäivässäni ja niihin liittyy tiettyjä tapoja, rituaaleja ja tiettyjä ihmisiä.

Kahvila Aniitta Kauppahallissa (kuohkea ananastäytteinen kääretorttu tai samantapainen unelmaisen kuohkea kermatäytekakku)
Kahvila Runo (sitruunamarenkipiiras)
Bistro Venla (salaatit)
Amurin Helmi (pannari, ruisleipä voilla, korvapuusti)
Pyynikin näkötornin kahvila (tietenkin munkki!)

PSII: Tervetuloa uudelle lukijalle! :-)

2 kommenttia:

  1. Jyväskylän Toivolan Vanhassa pihassa on vanhan talon kellarikerroksessa hieno mutta viihtyisä osin tiiliseinäinen kahvila, jossa kävin tänään. Join kylläkin teetä, joka oli erinomaista. Paikka kaikkineen on ihana. Kun ensin on kerännyt kahvilassa voimia, voi siirtyä kerrosta ylempänä sijaitsevaan Tarvikekauppaan. Siellä ei siis myydä ollenkaan turhakkeita vaan pelkkiä tarvikkeita, kuten ne pitsiset korvakorut, jotka ostin. Ja kaupasta voisi kai taas siirtyä kahvilaan, joka on tosiaankin yksi niistä, joihin voisi hyvin pesiytyä puoleksi päivää. Tällaisia paikkoja ihminen tarvitsee..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuohan kuulostaa hyvältä. Kesällä mökkimatkalla täytyykin poiketa! Pitsiset korvikset ovat must.

      Poista