perjantai 20. maaliskuuta 2015

Yhteisöohjauksen solmukohdat, osa II: yhteistyön ja viestinnän välineet

Jatkan postaussarjaa yhteisöohjauksen mallinnuksesta käyttäen esimerkkinä TAY:n opintojen ohjauksen kehittämistä ja Campus Conexus -hankkeessa opittua.  Tuntuu siltä, että näitä postauksia voi tulla aika paljon - muuten taitavat venyä liian pitkiksi lukea. Eli tässä numerossa vain yksi solmukohta! 

4 Yhteistyön ja viestinnän välineet: olemassa olevat välineet ja niiden toimivuus, tarve uusiin välineisiin; osataanko välineitä käyttää tai ymmärretäänkö niiden suhde perimmäiseen tavoitteeseen.

Kun yhteisö tai verkosto yrittää ohjata prosesseja, tarvitaan erilaisia tapoja, joilla joukko ihmisiä pystyy kommunikoimaan työnsä äärellä ja vaikuttamaan työnsä kohteeseen jotenkin järkevästi ja systemaattisesti. Tämä voi olla usein työlästä. Lisäksi organisaatioissa saatetaan kehittää tai ottaa käyttöön erilaisia yhteistyön välineitä ennen kuin niiden tarve on aidosti herännyt. Eli ennen kuin ihmisten ajatukset ja työtavat ovat kääntyneet sellaiseen suuntaan, että välineissä on oikeasti heille mieltä. Tästä nouseekin usein kuultu valitus siitä, että jonkin yhteisen tehtävän äärelle kokoontuminen on "pois perustehtävästä".

Esimerkiksi individualistisessa opetuskulttuurissa toimitaan kärjistäen sanottuna niin, että jokainen tekee omaa palastaan ja muu koetaan häiriöksi. Yhteinen suunnittelu tai osaamistavoitteista tai arvioinnista keskustelu on silloin riesaa ja turhaa. Silloin yhteisö ei pääse toimimaan, kehittämään järkeviä yhteisiä toimintatapoja eikä myöskään luomaan yhteistä toimintaa niin pitkälle, että se vähitellen alkaisi myös helpottaa yksilöiden kuormaa ja lisätä siihen muita hyötyjä. (EDIT: tässä muuten esimerkki opettajista, jotka jaksoivat nähdä tämän vaivan)

Välineiden kanssa käy usein myös niin, että niistä tulee päälle liimattuja, eivätkä toimijat aidosti käytä niitä, koska eivät tunnista, mikä on niiden taustalla oleva käsitys työn kohteesta ja työn tavoitteesta. Ohjaussuunnitelmat tai ohjaussopimukset opinnäyteprosessien tukena ovat yksi tällainen väline, joista on käyty monillakin yliopistoilla melkoista kiistaa. Näistä on tosiaan monenlaista mieltä joka yliopistoyhteisössä. Joillekinhan ne ovat täysin luonteva juttu: tuki ja tsekkauslista tärkeälle neuvottelulle, sopimiselle ja dialogille. Jotkut taas kokevat, että jotain sellaista, joka on ollut arkisesti itsestäänselvää, orgaanista ja perinteen mukaista, muutetaan ikävien lomakkeiden kautta jäykäksi ja formaaliksi. Ja jotkut kokevat, että kirjoittamalla nimen sopimukseen joutuu jossain vaiheessa, jollain väärällä tavalla, tilille asioista, joista ei halua joutua tilille. Jotkut kokevat ohjaussopimukset opiskelijan oikeusturvan tukena. Jotkut taas opettajan oikeuksien uhkana. 

(Näistä reaktioista voisi saada oman tutkimuksensa, itse asiassa. Vilauta yhteisölle uutta työvälinettä, ja saat esille paljon keskeistä tietoa siitä, miten työ rakentuu ja millaiset rakenteet sitä pitävät koossa ja mitkä ristiriidat rakenteisiin on upotettu.)

Yksi väline, jota TAY:n opetussuunnitelma- ja hallinnollisen uudistuksen yhteydessä huomattiin tarvittavan, oli "ohjaussuunnitelma". Haluttiin huolehtia, että uudella tavalla järjestyneet yksiköt ja niiden tutkinto-ohjelmat olisivat itse selvillä siitä, miten opiskelijoita ohjataan, kuka tekee mitäkin, miten ohjaus asettuu vuoden kiertoon ja miten sitä seurataan ja arvioidaan.  Ohjaussuunnitelman rakentaminen asettui yksikköjen ja tutkinto-ohjelmien ohjausvastaaville. Ohjausvastaavista sananen lisää tuonnempana, tulossa on oma solmukohtansa näille erityisille toimijoille, joita kutsun avainhenkilöiksi ja usein myös rajanylittäjiksi.

Tämä ohjaussuunnitelma-idea sai sekin monenlaista reaktiota osakseen. Taas yksi turha paperi joka pitää täyttää, tämänkin ajatuksen kuulimme. Niin - ehkä pelkät paperit itsessään ovat usein turhia ja unohtuvat jonnekin. Mutta itse ajatus: se että yhdessä ollaan selvillä ohjauksen periaatteista, pelisäännöistä, työnjaosta ja rytmistä -  sehän ei ole turhaa eikä myöskään kaukana kenenkään perustehtävistä. Ei riitä että yksilöt muistavat ja tietävät. Yhteisöllä pitää olla yhteinen muisti niistä asioista, jotka ovat perustehtäviä. Ja opetus ja ohjaushan ovat.

Ohjaussuunnitelmat oli toisellakin tapaa "pakko" tehdä. Laatujärjestelmä (sekin vielä!) oli pian tulossa syyniin, ja sekin oli siis perattava läpi. Pitihän osata kertoa, miten opintojen ohjaus on meillä järjestetty. 

Olin mukana kouluttamassa ohjausvastaavia, jotka porukoineen käynnistivät keskustelua ohjauksesta ja kirjoittivat ohjaussuunnitelmansa. Koulutin myös erikseen ohjausvastaavia vertaisohjauksen kurssilla. Mietimme ohjausvastaavien roolia. Yritimme nähdä sen yhteisön keskustelua fasilitoivana, pikemminkin kuin henkilönä, jolle kaikki ohjaamiseen ja opiskelijoihin liittyvä nakitettaisiin. Ohjausvastaava onkin vertaisiaan ohjaava (ts. työskentelyä edesauttava, valmentava) kollega.

Eräs kurssin käynyt kirjoitti oppimispäiväkirjassa ohjaussuunnitelmasta näin (aiheesta enemmän mm. tässä paperissa): "Ohjausvastaavien kollektiivin osalta kuluvan syksyn prosessi (...) ohjaussuunnitelmadokumentin osalta on (...) kääntymässä voiton puolelle, ja ilokseni olen kokenut että olemme varsin hyvin löytäneet yhteisen sävelen yhteisen kohteen äärellä. Prosessin fasilitoijana olen kyennyt pitämään toimintaa yllä siten, etteivät muut ole kuormittuneet liikaa ja toisaalta jaettu ponnistuksemme ohjaussuunnitelman parissa on mitä ilmeisimmin positiivisesti heijastunut tutkinto-ohjelmien itsearviointityöhön."

Ja vielä toinen näkökulma ohjaussuunnitelmaan ja sen työstämiseen: "Seuraavaan tapaamiseen kokosin (...) koko henkilökunnan (pari vain ei päässyt paikalle), kun olin vihdoin ymmärtänyt, että itse keskustelu on yhtä tärkeä kuin sen seurauksena tehdyt päätökset, koska siinä samalla luodaan yhteinen ymmärrys asioista ja sitoutetaan kaikki näiden päätösten taakse. Keskustelu sujui jo helpommin, kun siirryimme pohtimaan ohjauksen konkreettisia muotoja."

Yhteisöohjauksessa yhteistyön välineiden pohtimisen merkitys on siinä, että valittaisiin sellaisia toimintatapoja (tapoja kokoontua, tapoja puhua, tehdä päätöksiä, dokumentoida asioita ja arvioida toimintaa) jotka edistäisivät tavoitteeseen pääsyä ja yhteistoimintaa, eivätkä ainakaan olisi yhteisen tekemisen "hengen" vastaisia.


EDIT: Pahoittelut ulkoasuongelmista. Olen kirjoittanut eri koneella ja yllättynyt itsekin, millaisena teksti välillä näyttäytyy. Yritän parantaa :-)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti