tiistai 24. maaliskuuta 2015

Yhteisöohjauksen solmukohdat, osa III: avainhenkilöt

Jatkan postaussarjaa yhteisöohjauksen solmukohdista. Aiemmat osat ovat täällä ja täällä.

5 Rajanylittäjien ja avaintoimijoiden tilanteen analysoiminen ja heidän tukemisensa.

Yhteisön ohjaustehtävä voi olla sellainen, ettei yhteisö sitä oikein kollektiivisesti tunnista, tai ehdi pitää mielessään. Kun yhteistyöverkosto on hatara, voi ääritapauksessa ohjattava olla ainoa osapuoli, joka kuljettaa tietoa toimintajärjestelmästä toiseen ja pitää ohjausyhteisöä koossa.

Ohjaustehtävän onnistuminen on usein myös joidenkin avaintoimijoiden harteilla. Joskus nämä toimijat ovat myös rajanylittäjiä, eli henkilöitä, jotka toimivat toimintajärjestelmien rajoja ylittävinä fasilitoijina, opastajina, viestijöinä ja ohjaajina. He usein "tulkkaavat" rajan yli toimijoiden pyrkimyksiä ja intressejä toisilleen Näillä toimijoilla on usein monipuolista osaamista sekä ohjaustaitoa; kykyä paitsi ohjata oppijoiden polkuja, myös työyhteisöjä vertais- tai kollegaohjauksen keinoin.

Tampereen yliopistossa haluttiin saada ohjauksen avaintoimijoita yksiköihin tutkinto-ohjelmiin. Tiedettiin että tällaisia vahvoja ohjauksen toimijoita (pelinrakentajia) oli jo ennestään: osa heistä opetushenkilökunnan, osa opintohallinnon väestä. Toisaalta toivottiin heidän osaltaan toimivan pedagogisen keskustelun herättäjinä, auttavan vahvistavamaan yhteisöä ja keskusteluttavan sitä ohjauksen kysymyksissä.  

Heidän tehtäväkseen tuli:
- tukea tutkinto-ohjelman pedagogista kehittämistä
- koordinoida ja tukea tutkinto-ohjelman HOPS-opettajien toimintaa
- ohjata ja neuvoa opiskelijoita
- olla mukana tutkinto-ohjelman ops-työryhmässä.

Kuten arvata saattaa, tehtävään liittyi paitsi uutta ja innostavaa, myös monenlaisia ristiriitoja. Onko ohjausvastaava "lisäresurssi": eli työrukkanen tai toteuttaja, vai työyhteisönsä fasilitoija ja asiantuntijakollega? Mitä jos on annettu tehtävä mutta ei anneta johtajan tai yksikön seniorien tukea? Miten ohjata prosesseja yli toimintajärjestelmien rajojen, jos prosesseja ei johdeta eikä "omisteta"?

Yhteisöohjauksen kehittämisessä voikin olla syytä kysyä, joutuvatko nämä ohjauksen avainhenkilöt ja rajanylittäjät epätarkoituksenmukaiseen rooliin, jos yhteisötason ohjaustoiminta on hahmottumatonta tai toiminnan rakenteet ja normit (kuten meritoitumiskäytännöt tai palkitsemisjärjestelmät) eivät tue sitä. Individualistiset opetuskulttuurit tuottavat yleisemminkin juuri tällaisia ohjauksen ongelmia. Yksilöt kantavat ongelmia, joita eivät pysty ratkaisemaan, koska ne ovat yhteisötason kysymyksiä ja he voivat kuormittua työssään tai kokea sen ristiriidat sovittamattomina. 

Ohjausvastaavia tuettiin heille räätälöidyillä koulutuksilla ja he perustivat verkoston, jota opintopsykologi koordinoi. Ohjausvastaaville syntyi muutakin toimintaa, joka kokosi heitä säännöllisesti yhteen ohjauksen kysymysten äärelle.

Ohjausvastaavien kohdalla vaikutti tärkeältä selventää heidän tehtäväänsä: ei henkilö jolle saa osoittaa kaiken ohjaamiseen liittyvän, vaan henkilö joka tukee ja keskusteluttaa yhteisöään. Avainasiaksi osoittautui johtajan tuki heidän työnsä tavoitteille. Lisäksi vertaisohjauksen koulutus auttoi kirkastamaan sitä, miten ohjauksen avainhenkilö voi olla ohjaavassa roolissa sekä opiskelijaan nähden että kollegoihinsa nähden. Jälkimmäisessä tapauksessa kyse on itse asiassa yhteisön toiminnan fasilitoimisesta. Tämä roolimuutos ei ole helppo, mutta ei myöskään mahdoton.

Ohjausvastaavat tuntuvat olevan omassa yhteisössään myös rajanylittäjiä: he ymmärtävät yliopistoyhteisön eri kieliä: "pedagogiikkaa", "opiskelijaa", "hallintoa" ja "tutkimusta". He pystyvät ymmärtämään yhteisössä useita näkökulmia ja intressejä ja selventämään niitä rajojen yli. Tällaisten toimijoiden jaksaminen voi olla koetteella, mutta he ovat myös usein taitavia ja työstään innostuvia, sitoutuneita ihmisiä.

Edit: seuraava osa täällä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti