keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Yhteisöohjauksen solmukohdat viimeinen osa: vaikuttavuuden seuraaminen

Tähän väliin kirjoitankin nyt viimeisen osan yhteisöohjauksen bloggaussarjasta. Edellisen osan löydät täältä ja sen kautta muutkin.  Tässä siis viimeinen postaus ja kahdeksas solmukohta.

8 Ohjaustoiminnan vaikuttavuus

Viimeinen mallini elementti on sellainen, jota me emme ehkä systemaattisesti pohtineet Campus Conexus-hankkeessa. Hankeen loppua kohti aloimme tätäkin miettiä, ja kirjoitin asiasta hieman, mutta varsinaisesti asia jäi avoimeksi kysymykseksi. Se saattoi osittain liittyä siihen, että toimintamme kiinnittyi jo toisten tahojen käynnistämiin muutoksiin yliopistossa: tuimme ohjausjärjestelmien, ohjauskäytäntöjen ja yhteisen toiminnan rakentumista niissä kehyksissä, jossa talossa oli päätetty toimia. Lisäksi oli tiedossa, että opintojen ohjaustoiminta vaikuttaa useisiin prosessihin ja siten sillä on useita vaikuttavuuden kriteereitä, joita jokainen yhteisö tai porukka joutuu itse arvioimaan. Oli se varmaan niinkin, että vaikuttavuuden asiat otetaan itsestäänselvinä, etenkin silloin kun on kova kiire rakentaa jokin systeemi uuteen uskoon. Toisaalta - juuri silloinhan niitä olisi otollisinta kysyä!

Campus Conexus ehti toimia vielä aikana, jolloin talossa alettiin valmistautua laatujärjestelmän auditointiin. Siinä yhteydessä, fasilitoinnissa mukana pyöriessä, huomasin, ettei tämä elementti ole todellakaan helppo, vaikka sen tulisi olla keskeisellä sijalla. Toimintaa on ikävä kyllä mahdollista toteuttaa kysymättä tätä kysymystä. Nyt kun olen alkanut asiaa enemmän miettiä ja seurata keskusteluja aiheesta, tuntuu siltä että vaikuttavuudesta puhutaan paljon, mutta tiedetään lopulta aika vähän. Ongelmana lienee useimmin se että ne asiat, joihin haluamme vaikuttaa, ovat monimutkaisia ja niissä tapahtuu seuraamuksia hyvin monen tekijän summana. Usein tiedämme selvemmin sen, mitä vaikutuksia emme halua tai mihin suuntaan toimintaa ei saisi viedä.

Kyse on siitä, mitä ohjaava yhteisö pitää ohjaustoiminnan keskeisenä vaikuttavuuden kriteerinä. Mihin asiaan lopulta ohjaustoiminnalla halutaan vaikuttaa, missä vaikutusten pitäisi näkyä ja millaisella aikajänteellä? Mitä varten ohjausta täytyy olla, tai mitä tapahtuisi jos sitä ei olisi? Tai jos toiminta olisi hyvin heikkoa?

Yliopiston opetusta arvioidaan ja sitä säädellään ulkoa päin joka tapauksessa tutkintojen määrien, valmistumisaikojen sekä tietyltä osin opintojen joutuisan etenemisen (vuodessa 55 opintopistettä suorittaneiden osuus) kautta. Pedagogisen toiminnan näkökulmasta nämä ovat ehkä pikemminkin "tuottavuuden" tai "tehokkuuden", ei niinkään vaikuttavuuden kysymyksiä. Ohjauksen näkökulmasta olisi vaikea olla tyytyväinen siihen, että tutkintoja syntyisi nopeasti ja paljon, jolleivät ne sisällöllisesti ole rakentaneet hyvää asiantuntijuutta ja mielekästä toimijuutta. - Valintavarmuutta, keskeyttämisiä ja loppuunsaattamisia mietitään joskus koulutuksen vaikuttavuusasiana. Silti: yksilön kannalta oikein ajoitettu keskeyttäminen ja suunnitelman muutoskin voi olla hyvä asia.

Vaikuttavuuden kysymykseen onkin vaikea vastata kysymättä, mitä ohjauksen eri osapuolet itse pitävät keskeisenä perusteena ja syynä ohjaustoiminnalle. Mitä siinä tulisi tapahtua ja mistä toimijat itse näkevät, että ovat onnistuneet tai epäonnistuneet? Onko ohjauksen vaikuttavuus korkeissa graduarvosanoissa, vai kenties hyvissä työelämätaidoissa tai uravalmiuksissa vastavalmistuneilla? Onnistuneissa siirtymissä koulutuksen ja työn nivelvaiheissa? Vai siinä ettei jäädä ilman työtä tai ainakaan työttömyys pitkity? Onko taika mielekkäässä suhteessa omaan elämänprojektiin? Vai näkyykö onnistunut ohjaustyö ohjattavan taitavuutena tai asiantuntevuutena, joka näkyy myöhemmin työssä? Onko paras merkki ohjauksen onnistumisesta kokemuksellinen: se, että osapuolet ovat siihen tyytyväisiä?

Kaikki tuntuvat olevan sitä mieltä että vaikuttavuuden kysymys on vaikea ja silti sitä pitää kysyä. Ajattelen itsekin, että yhteisöohjauksen tärkeä solmukohta, joka pitää tuoda esille heti työskentelyn alussa (vaikka esittelen sen tässä lopussa) on juuri tämä. Miksi ohjaamme ja mistä konkreettisesti näemme onnistumisen? Millaisten asioiden systemaattinen seuraaminen huolehtisi siitä, että tiedämme olevamme tekemässä oikeita asioita? Mistä tiedämme että vaikutus on myönteinen, mielekäs, järkevä? Se ei aina ole täysin ennakoitavissakaan - mutta silti. Jos ohjaus on toimijuuden vahvistamista jollain sosiaalisen käytännön kentällä, mistä toimijuuden vahvistuminen näkyy?

Jos ajattelee, että vaikuttavuuden kriteerin tulisi olla konkreettinen ja sellainen, jota voi seurata, onkin ehkä järkevintä, että niitä olisi useita ja että ne olisivat monipuolisia ja mahdollisia tuloksia laajalti kartoittavia. Silloin voitaisiin ainakin varustautua pahimpia ongelmia vastaan ja myös huolehtia siitä, ettei kavenneta katsetta liikaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti