sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Sisäinen este

Yksi näkemys ohjauksesta on että ohjauksessa poistetaan toimijuuden esteitä ja että toimijuuden esteet ovat usein sisäisiä, eräänlaisia elämän varrella rakennettuja suojauksia tai puolustusmekanismeja. Tällaisen ajatuksen esittää emeritusprofessori Mikael Leiman dialogisen ohjauksen mallissaan. Olen lueskellut sitä viime aikoina ja samalla miettinyt omia sisäisiä toimijuuden esteitäni. Asiasta lisää mm. Toimijuuden tuki -hankkeen sivuilta ja kirjasta Toimijuuden tuki: dialoginen ohjaus. (Koivuluhta & Kauppila 2015)

Olen hyvin kiinnostunut Leimanin luomasta ohjausmallista, vaikka itse määrittelenkin ohjausta eri tavalla ja painottaisin monia asioita toisin. Tulen kuitenkin varmaankin kirjoittamaan Leimanin ajatuksista lisää myöhemmin. Mielestäni hän kirjoittaa innostavasti ja koskettavasti, niin että praksis tuntuu tekstissä.

Mutta olen kyllä tosiaan itsekin sitä mieltä, että toimijuuden esteitä voi usein hahmottaa sisäisinä. Niiden tausta on "ulkoinen" ja niitä voisi kyllä analysoida myös yhteiskunnallisina rakenteina. Silti niiden tarkastelu sisäisenä esteenä on sikäli mielekästä että sisältäpäin niihin aukeaa muutoksen mahdollisuus.

On hämmentävää kohdata jokin oma sisäinen esteensä ikään kuin uudestaan, kun on kuvitellut sen jotenkin haalistuneen tai lakanneen olemasta merkittävä. Elämän erilaiset taitekohdat tai muutokset nostavat tällaisia esteitä esiin joskus uudelleen ja entistä ehompina. Sitä voi sitten miettiä, muuttuuko este sitä käsittelemällä, vai yksinkertaisesti toimimalla toisin?

Ei voi tietää ellei kokeile. Elämä on näkökulmakysymys, mutta samalla kovin pragmaattista.



Nämä sisäiset esteet ovat usein ulkopuolisille mysteerejä. Sisäisesti tottakin todempia. Vastapuhe, neuvot ja tsempit auttavat harvoin. Keskustelu ja jakaminen on kyllä ehdottoman tärkeää, ja tietenkin sekin tieto, että muut eivät estettä näe. Tämä tieto voi pitää ihmisen liikkeessä ja toiminnassa, ja rohkaista. Tämä tieto ei kuitenkaan poista estettä. Se saattaa auttaa väistämään sitä ja lieventämään sen otetta. Mutta ei poistamaan. Ehkä keskeisintä on se että pystyy itse tutkimaan estettä niin paljon kuin uskaltaa.  Uskon Leimanin tavoin, että vain se auttaa, että esteen omistaja itse pääsee havainnoivaan positioon.

Voipi olla myös niin että jotkut sisäiset toimijuuden esteet pysyvät kannettavinamme koko elämän. Niiden kanssa sitten jotenkin opitaan pelaamaan.


Koivuluhta, M. & Kauppila, A. (toim.) 2015. Toimijuuden tuki: dialoginen ohjaus. Publications of the University of Eastern Finland, Reports and Studies in Education, Humanities and Theology.

2 kommenttia:

  1. "Niiden tausta on "ulkoinen" ja niitä voisi kyllä analysoida myös yhteiskunnallisina rakenteina." Tulee heti mieleen omat ohjattavani (mm. aikuiskoulutuksessa, työvoimakoulutuksessa talonrakennusalalla). Ohjauksessa käsitellään paljon erilaisia yhteiskunnallisia kannustimia, loukkuja, kannattavuuksia ja kannattamattomuuksia - rakenteita, lyhyesti. Ne toden totta ovat ulkoisia, olemassa olevia. Mutta kuten kirjoitat, käsittelemme niitä, koska ulkoisina "faktoina" niitä emme voi muuttaa. Voimme ohjattavan kanssa muuttaa niitä vain sisältä päin: nähdä ne eri tavoin, kokea ne eri tavoin, muttaa suhtautumista niihin, muuttaa niiden merkitystä ohjattavan kokemusmaailmassa. Se työ ei tule valmiiksi! :-) Kiinnostuin myös tästä Leimanista, kiitos kirjoituksestasi! t. Teea Oja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kiitoksia kommentista, oli kiinnostavaa kuulla ohjattavistasi ja noista loukuista ja niiden tulkinnoista. Leimanin ajatuksista varmaan tulee kirjoitettua jatkossakin, joten jatketaan keskustelua!

      Poista