tiistai 6. lokakuuta 2015

Hyvä katse

Katsottuna olemisen tunnelmista jatkan vielä. Viime postauksessa mietin, että toisten katse (tai se millaiseksi sen uskoo) voi sisäistyä esteiksi tai pidäkkeiksi, jotka estävät elämästä hyvää elämää.

Toisten katse voi toimia myös toisin. Toisten katse voi olla myötätuntoinen, arvostava ja lämmittävä, sellainen jonka valossa voi kasvaa ja elpyä.

Ajattelen niin, että ohjaustyön yksi tehtävä on tietoisesti ja ammattimaisesti opetella katsomaan toista niin että hän voi sen katseen valossa kasvaa. Se ei tarkoita läheskään aina että kasvua pääsisi seuraamaan, tai että sitä tarvitsisi aina kovasti ottaa kantaakseenkaan. Pointtini on ehkä se, että ylipäänsä miettisin, miten katson toista, miltä  minun katseeni toisesta tuntuu. Se että tämän tiedostaa, vaikuttaa siihen miten tulee toimineeksi.

**

Minulla on kokemusta useista vertaisryhmistä, jota ei ohjaa mikään instituutio, vaan jotka ovat rakentuneet omaehtoisesti harjoittamaan tätä hyväksyvää, myötätuntoista ja innostavaa suhtautumista toisiinsa.  Niissä on lämmin olla siksi, että siellä monta ihmistä yhtä aikaa katselee toisiaan hyväksyvästi.

Tästä bloggailen myös työasioissa Naiset työssä -hankkeen asioista Kalevan Muutos.Nyt -blogissa.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti