perjantai 11. joulukuuta 2015

Neuvominen hoivaamisena

Edelleen mietin samoja juttuja: huolenpidon, hoivan, empatian ja neuvomisen kysymyksiä.  Katso aiempia pohdintoja mm. täältä ja täältä

(Ehkä ihmisillä on elämässään muutama peruskysymys, joita he työssään jatkuvasti tutkivat ja pohtivat. Minulle yksi tällainen peruskysymys taitaa olla tämä arkkityyppinen tilanne: ihminen kertoo huolensa ja toinen vastaa siihen. Vastaus voi olla neuvo tai suositus, eli eräänlainen ongelmanratkaisu, tai sitten jotain muuta. Olen viime aikoina paljon miettinyt sitä, mitä ongelmallista neuvovassa responssissa on ammatillisissa tilanteissa. Neuvon vastaanottaja kun ei välttämättä kaipaa kuulla neuvoja. Ja itse usein reagoin neuvomiseen niin, että se lähinnä ärsyttää.)

Mutta nyt haluan miettiä asiaa vastakkaiselta puolelta. Neuvo on kuitenkin keskeinen huolenpidon muoto ja neuvon voi kuulla myös hoivaamisena, välittämisenä ja osallistumisena toisen huoleen. Tämä tapa tarkastella neuvoa ei ole minulle luontaisin, ehkä juuri siksi haluan sitä miettiä. Tässä irtoan keskusteluntutkijan näkökulmasta - eli mietin miten ihmiset kokevat neuvot, en niinkään sitä miten neuvojaksot rakentuvat keskustelussa.

Olen alkanut havainnoida sitä, miten usein itsekin arkitilanteissa neuvon, ohjeistan ja lempeästi komennan.  Silloin oikeastaan haluan vain sanoa: välitän sinusta, kannattelen sinua mielessäni, ajatukseni kulkee mukanasi, haluan että voit hyvin. Tarkoitan tämän tapaista, lähes rituaalinomaista "Aja varovasti!" "Laita lämmintä päälle!" Tai sairaslomalla olevalle ystävälle: "Nyt ei saa sitten tehdä töitä, älä edes avaa konetta! Lepäile nyt hyvin. Tee jotain mukavaa." Nämä ovat monesti keskustelun loppuun kuuluvia toivotuksia, mutta tämäntapaisia voi tulla muuallakin keskustelussa ikään kuin ehdotuksina siitä, miten selvitä huolen kanssa. Ja sen osoittamisena, että jotain ratkaisuja kuitenkin on.

Olenkin alkanut tietoisesti kuunnella neuvoja jakavia ihmisiä eri korvalla. Neuvon ilmiasu on kylläkin "ratkaisuvaihtoehdon" ehdottaminen. Neuvoja ei kuitenkaan välttämättä tarkoita neuvollaan sitä, että hän tässä nyt tarjoaa sellaista tietoa, jota toinen ei lainkaan ole itse älynnyt, tai että hän epäilisi toisen kyvykkyyttä ratkoa asiaa. Neuvo tarjotaan, koska sen kautta osallistutaan toisen huoleen tai hankalaan tilanteeseen jotenkin, osoitetaan mielenkiintoa toisen hyvinvointia kohtaan ja toivotaan toiselle hyvää. Moni myös kokee, että jollei sanota mitään ratkaisuvaihtoehtoa ääneen, jää näköalaton olo, ikään kuin toiveikkuus jäisi puuttumaan.

Tiedän, että monet ihmiset nimenomaan kokevatkin asian niin päin, että ihanaa, kun heitä neuvotaan. He saavat huomiota, heidän asiaansa osallistutaan eikä heidän tarvitse pärjätä yksin. He lukevat neuvosta tämän huolenpito-ulottuvuuden ja ovat mielissään ja kiitollisia. Ja sitten he noudattavat neuvoa tai ovat noudattamatta. Valinta on kuitenkin heidän.

"Paremmin tietämisen ulottuvuuden" ohella yritän hieman opetella kuulemaan neuvon "huolenpito-ulottuvuutta".