torstai 25. helmikuuta 2016

Lukemisen dialogisuudesta ja muustakin

Eilen luin töissä pitkästä aikaa paneutuvasti erästä hyvää väitöskirjaa. Lukemalla pohjustin työtä hankkeessa, jossa mennään lähelle minulle vierasta ammattia ja työtä.

Mietin, miten iso vaikutus tällä vain noin tunnin mittaisella lukuhetkellä oli.

Luin itselleni vieraasta aiheesta, mutta tuli tunne, että olen enemmän oma itseni työssä.  En osaa sitä oikein muutenkaan ilmaista.

Hyvän tieteellisen tekstin lukeminen on dialoginen kokemus. Se on moniäänistä ja reflektoivaa lukemista, moniin suuntiin aukeavaa miellettyä keskustelua. Paneutuva, pohtiva ja tietoa luova kirjoittaminen on sekin tällainen dialoginen kokemus. Se laajentaa todellisuutta ja vahvistaa kytkentää siihen.

Samalla tavalla omaksi itsekseni ja "oikeaksi" tunnen itseni silloin, kun olen ohjannut jotakuta, tai ollut muuten sellaisessa vuorovaikutustilanteessa, jossa pyritään dialogiin.

Niin, sehän on jollain tapaa kehollinenkin kokemus, tuntea olevansa yhtä aikaa avoin ja kiinni jossakin, maailmassa mukana mutta samalla "omassa keskuksessaan".

Reflektioon pyrkivässä dialogissa pääsen siis kosketuksiin sekä itseni että todellisuuden kanssa. Olipa se dialogi sitten tekstuaalisesti välittynyttä tai verbaalista vuorovaikutusta.

**

Kiireisessä työtoiminnassa tehdään usein työtä ilman, että tuollainen kytkevä läsnäolo jää saavuttamatta. Paneutuva, yhteinen dialogi ei olekaan hallitseva moodi työssä; ei oikein usein voikaan olla. Yhteistoiminnan lajina se on vaativa, hidas ja myös arvaamaton. Asioita voi käytännössä saada aikaan muutenkin... Työssä tehdään ja touhutaan, yritetään nopeasti saada asioita eteenpäin, päästä kartalle, päättää, sopia, saattaa asioita valmiiksi ja raportoida niitä eri suuntiin. Mitä enemmän osallisia ihmisiä ja tahoja, vaatimuksia ja arviointitapoja, sen vaikeampaa on yhteinen reflektio ja sen vähemmän reflektiivisen, dialogisen toiminnan tiloja syntyy.

Nämä kaksi - dialogiset kohtaamiset vuorovaikutuksessa sekä paneutuva lukeminen ja kirjoittaminen - ovat kuitenkin elintärkeitä.

Joten?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti