maanantai 7. maaliskuuta 2016

Neuvoja nuorelta minältä

Olen tässä miettinyt... olen miettinyt onnistuneita siirtymiä ja isoja linjoja omalla työurallani. Sellaisia, joissa olen uskonut asiaani, mennyt sitkeästi eteenpäin ja löytänyt jotain merkityksellistä, oppinut paljon uutta ja ollut vahvasti kiinnittynyt ja innoissani.

Yritin analysoida, mitkä ovat yhteiset tekijät noissa tilanteissa. Sen lisäksi, että jotain kirjoittamista niihin on tietenkin liittynyt. Mietin myös, voisinko juuri nyt oppia niistä jotain. Miten esimerkiksi nuori innostunut opinnäytteentekijä-Sanna ehkä minua viisikymppistä Sannaa neuvoisi?




Ehkä jotenkin näin:

1. Antaudu Isolle Kysymykselle. Seuraa sellaista perustavaa kysymystä, joka aidosti askarruttaa sinua päivin ja öin ja jonka kanssa painiskelet vaivaa säästämättä. Seuraa aitoa uteliaisuutta, sieltä löytyy merkityksellisyyttä ja sitä kautta löytyy myös tarve (ja voimat) venyä ja ylittää omat rajat, oppia ja muuttua. Kehtaa olla tosissasi.

2. Tee mitä hyvänsä täytyy tehdä, jotta voisit osaltasi ja omalla panoksellasi vastata kysymykseen. Opi mitä täytyy oppia.

3.  Pidä asiastasi ääntä. Ei ole vaaraksi, jos joku äännähdys on huti. Tärkeämpää on, että oikeat ihmiset kuulevat.

4. Etsi lähellesi ja yhteistyökumppaneiksesi niitä, jotka myös pitävät Isoa Kysymystä arvokkaana eivätkä pienennä tai latista sitä. Älä kovin paljoa tuhlaa aikaa niihin ihmisiin, jotka eivät lainkaan tajua mitä mieltä kysymyksessäsi on.

5. Kirjoita. Muoto tai tekstilaji löytyy kyllä. Se voi olla tekstilaji jonka osaat, tai sellainen jonka haluat oppia. Mutta kirjoita. Näillä opeilla tekstistä tulee sinun näköisesi; ja sellainen josta olet jälkeenpäin ylpeä ja iloinen.

torstai 3. maaliskuuta 2016

Syntyjä syviä

Kalevalaisessa mytologiassa syntysanat, joilla tarkoitettiin tarinaa jonkun ilmiön synnystä eli alkuperästä ja olemuksesta, sisältävät erityistä voimaa. Syntysanoja lausumalla voi vaikuttaa asioihin; päästää tai pidättää. Esimerkiksi verenvuodon uskottiin tyrehtyvän veren syntysanoilla. "Syntyjä syviä" puhumalla luodattiin ilmiöiden syviä juuria ja tosia olemuksia. Syntyjä syviä ei ollut syytä kevyesti laususkella.

Minulle taas tuli eräässä hiljattain käymässäni keskustelussa mieleen termi "päästösanat". En heti keksinyt mistä se oli peräisin. Googlaamalla tuli sitten vastaan termin kristillinen merkitys: päästösanat tarkoittavat synninpäästöä.

Keskustelu, jossa päästösanoja mietin, käsitteli ihmisten välisiä terapeuttisia keskusteluja. Hain sanaa, joka kuvaisi sanojen maagista voimaa, joka voi toteutua terapiassa mutta myös läheisten ihmissuhteiden keskusteluissa. Tämä voima voi olla lähes rituaalista luonteeltaan. Sanat painuvat mieleen, tuottavat katarttista huojennusta, ehkä jonkinlaisen valtuutuksen tai vapautuksen. Toisen ihmisen lausumat sanat kohoavat kuin maamerkiksi, merkiten muutoskohtaa, jonka jälkeen polku kääntyy eri suuntaan.

Minulla on joitain kokemuksia siitä, että joku on onnistunut sanomaan minulle eräänlaiset syntysanat tai päästösanat, joilla jokin taakka kirpoaa harteilta tai jokin uskomus menettää voimansa. Arvelen itse lausuneeni muutamia tällaisia sanoja myös toisille.

Tällaisia tilanteita ei tule vastaan usein, eivätkä ne suinkaan synny tyhjästä. Ne edellyttävät mittavaa edeltävää mentaalista työtä  -- mikään tärkeähän ei muutu nopeasti. Lisäksi sanojan täytyy olla juuri oikea. Riittävän lähellä, mutta myös asemaltaan sellainen, jolla on riittävä valta tai kyky "pitää tai päästää". Tämä kyky syntyy henkilökohtaisista merkityksistä, ei maineesta tai titteleistä.

Minusta tuntuu, että monella meistä on muisto tällaisista voimallisista sanoista. Ne sanat saavat siivet ja kantavat kauas, vuosienkin taakse. Ne tapailevat rituaalien performatiivista voimaa. Niitä ei voi sanoa itse itselleen - yhtä vähän kuin voisimme vaikkapa vihkiä itsemme.  Tarvitaan toinen ihminen.