lauantai 10. syyskuuta 2016

Älä kysy noin!

Tässä toinen asia josta olen postannut jo aiemmin.

Olen käsitellyt aiemmissa tutkimuksissa (Vehviläinen 2009) tilannetta, jossa ohjaaja vastaa ohjattavan kysymysmuotoiseen neuvonpyyntöön korjaamalla kysymyksen premissejä. Agnes He (1994) esitteli vastaavanlaista esimerkkiä aikanaan artikkelissaan, siinä opiskelija on opintoneuvojalla ja setvii kurssivalintojaan:

Opiskelija: (osoittaen kynällä tekstiä) Entäs tämä, onko tää opettaja hyvä?
Ohjaaja:  Katso sitä kurssin sisältöä
(...)

Ohjaajan vastaus on muotoiltu niin, että se ei noudata vaihtoehtokysymyksen tarjoamaa muotoa (eli ei vastaa kyllä tai ei). Se on siis muotoilultaan ns. erilinjainen. Se on myös toiminnallisesti erilinjainen: se ei anna vastausta siihen kysymykseen, joka on esitetty. Lisäksi se osoittaa, että ohjattavan kysymykseen upottama valinnan kriteeri on ohjaajan mielestä väärä, ja tarjoaa tilalle toista kriteeriä. Eli tässä tapauksessa: ei pidä valita kurssia opettajan perusteella vaan kurssin sisällön mukaan.

Haluaisin palata tämän ilmiön pariin, koska uskon että se on tavallinen (tai tiedän että se on, sitä kuulee käytettävän paljon ja omassa puheessanikin sen tunnistan) ja koska uskon että sen kautta pääsisimme hieman syvemmälle johonkin oleelliseen ohjausvuorovaikutuksessa.

Ohjausvuorovaikutuksessa on usein kyse ongelmista ja kysymyksistä ja niiden ratkaisemisesta, tai valinnoista, joita niitäkin tuodaan keskusteluun nimenomaan kysymysten kautta. Oleellista tuntuu olevan se, että joitakin kysymyksiä kohdellaan relevantteina ja joitain epärelevantteina. Tämän asian käsittely on joskus oleellisempaa kuin alkuperäiseen kysymykseen vastaaminen.

Tämä liittyy myös siihen ilmiöön, että kysyminen itsessään edellyttää jo jotain tietoa asiasta. Voidakseen esittää työskentelyä eteenpäin vieviä kysymyksiä tai ratkoa mielekkäitä ongelmia, täytyy tietää jo jonkin verran. Tämä auttaa pohtimaan sitä, milloin opiskelijan kysymyksillä on pedagogisesti hyödyllinen rooli, milloin ne taas vievät työskentelyä ikään kuin taaksepäin tai jarruttavat sitä.

He, A. W. (1994).  Withholding academic advice:  institutional context and discourse practice.  Discourse Processes, 18(3), 297-316.
Vehviläinen, S. (2009) Student-initiated advice in academic supervision. Research on language and social interaction.42(2): 143-190.  



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti