perjantai 30. syyskuuta 2016

En osaa - tai en halua

Olen viime vuosina, ja viime aikoina erityisesti, joutunut pohtimaan yhtä toimijuuden osa-aluetta. Sitä voisi kutsua pystymisen ja tahtomisen väliseksi rajatilaksi, epäselväksi ei-kenenkään-maaksi niiden välissä.

Se ei ole sama asia kuin pystyvyys. Pystyvyys on luottamusta omaan osaamiseen ja siihen että kykenee selviytymään edessä olevista tehtävistä ja haasteista. Pystyvyys auttaa olemaan sitkeä ja toipumaan kolhuista.

Se mistä puhun, on pikemminkin sitä, että joskus toinen noista kahdesta - pystyminen ja tahtominen - naamioituu toiseksi.  Kokemus voi sanoa: "en pysty tähän, en kykene, minusta ei ole tähän". Ja lopulta kysymys voi ollakin siitä, että en pohjimmiltani HALUA, ei ole motivaatiota, ei sisäistä eikä aina edes ulkoista. Oli vain jostain syystä ajatteluun jäänyt kerrostuma, että tämä asia nyt pitäisi haluta ja osata. Toisin päin voi olla tietenkin myös: haluaisin mutta en osaa. Siinä kohtaa sitten opetellaan.

Tämä pystymisen ja tahtomisen välinen raja on kuitenkin se, jolla ihminen useimmiten tempoilee. Helpompaa on silloin kun molemmat modaliteetit ovat kirkkaat ja selvät.

Elämä rakentuu taitekohdista ja valinnoista, mutta hyvin paljon myös hitaasti kehkeytyvistä suunnista, joiden ratkaisupaikkoja ei aina voi edes tunnistaa. Ja joiden muuttaminen ei asetu yhden valinnan tai päätöksen kysymykseksi.

Se mikä rakentuu meihin hitaasti, myös muuttuu meissä vaivalloisesti.



Uraohjaus on ehkä hahmottanut ohjausprosessin tukemisen niin, että keskitytään noihin polun käänteisiin, risteyksiin ja ratkaisun tai muun aktiivisen panoksen paikkoihin. Minä haluaisin vahvistaa ohjauksen ymmärryksessä ja välineistössä myös sitä hitaiden kehkeytymisten ulottuvuutta: mitä ovat ne hyvät ohjauksen keinot, mallit ja ympäristöt, jotka vaikuttavat näihin kehkeytymisiin suotuisasti? MIten toimivat ne ohjaukselliset suhteet, joiden kautta meihin kehkeytyy motivaatiota, pystyvyyttä, kukoistusta ja sitkeyttä?


**

Tänään hyvästelen työhuoneeni Tampereen Työterveyslaitoksella ja siirryn ihan kokonaiseksi Itä-Suomen yliopistoon. Jatkossa postauksia siis uudenlaisesta näköalapaikasta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti