tiistai 11. lokakuuta 2016

Johdattamassa ohjaukseen - mieleen jäänyttä

Aloitin proffatyöt täällä Joensuussa opettamalla ohjauksen opintojen ensimmäisen johdantokurssin kahdelle eri ryhmälle. Se oli mainio tapa orientoitua. Nautin suuresti keskustelusta opiskelijoiden kanssa. Oli hyvä joutua tiivistämään, mitä itse ohjauksesta ajattelen ja missä alan käytännön sekä tutkimuksen haasteet ovat.

Tästä pohdinnasta jäi muutama kiteytymä mieleen, ne roikkuvat ajatuksissani eräänlaisina ranskalaisina viivoina, en tiedänkö löydänkö asioiden välille kytkentöjä mutta kokeilen, mitä tapahtuu jos kirjoitan ne tähän. Tässä pari ensimmäistä.

Näkymätön ohjaus

On ehkä paradoksi, että juuri nyt kun olen ohjaustietämyksen ympäröimä, olen alkanut herätä huomaamaan, miten näkymätöntä ohjaustyö yhteiskunnassa edelleen on. Se on ammatillisesti näkymätöntä siinä mielessä, että ohjausosaamista on piilossa muiden ammattikäytäntöjen sisällä eikä sitä aina tunnisteta "ohjausosaamiseksi". Samalla se monesti kohdistuu ilmiöihin, jotka eivät ole kenenkään perustehtävänä, vaikka niitä on jonkun hoidettava. Jokaisen on helppo sanoa, että tämä on pois perustehtävästä. Silloin kun tällaisessa yhteisössä on joku ohjausammattilainen, yhteisön vastuulle kuuluva ohjaustyö ikään kuin valuu näiden yksilöiden kannettavaksi.

Näkymättömyys liittyy myös siihen, että ohjausammatit eivät ole yhteiskunnallisessa julkisessa keskustelussa tai päätöksenteossa kovinkaan näkyviä eivätkä tunnettuja. Ohjauksesta saatetaan viljellä karikatyyrejä (esimerkiksi holhoava ja kontrolloiva julkishallinnon näennäisohjaus, tai bisneshenkinen yltiöpositivinen elämäntapavalmennus). Ohjausta ei välttämättä tunneta tai sen merkitystä väheksytään, tai sitten siltä odotetaan täysin epärealistisia tuloksia.

Ohjausala on kuitenkin viimeisen parin vuosikymmenen aikana laajentunut valtavasti - ohjaustyötä tekeviä on yhä enemmän, ohjausammatteja tai tehtäviä myös. Ohjauksen tutkimusta on enemmän ja sen teoreettinen itseymmärrys on edennyt varsinaisia loikkia. Ohjausihmisten osaaminen on monipuolista ja ulottuu useiden tieteenalojen piiriin. Tietoisuus ohjauksen mahdollisuuksista on siten lisääntynyt rohkaisevasti.

Kuva Surakan baarista, Joensuusta

Ohjauksen kahtia jakautunut perinne

Tajusin nyt opettaessani uudelleen asian, jota jouduin miettimään jo silloin kun muinoin kiistelin vastaväittäjäni kanssa siitä, onko counsellingissa (joksi ohjauksen käänsin väitöskirjassani) aina ytimeltään kyse ohjattavan ongelmista. Sillon jo sanoin että ei, ei suinkaan aina ole. Olen edelleen samaa mieltä. Tämä pointti voi tuntua itsestäänselvältä, mutta mielestäni se pitäisi silti sanoa selvästi ääneen. Tunsin tarvetta puhua tästä jo työnohjaajakoulutuksessa. Jos asiaa katsoo vain toisesta ääripäästä, kuva on kapea! Eli kahtiajaosta on kyse:

Ohjauksen yksi juuri on counselling-perinne. Counselling-teoriat ja psykoterapeuttiset teoriat ovat samaa juurta. Counselling on psykologiatieteellistä ja auttamistyön logiikkaa seuraavaa toimintaa, jossa haetaan apua henkilökohtaisiin elämänongelmiin, kuitenkin ilman hoidollisia tavoitteita. Sen ytimessä on usein vastaanotto-tyyppinen toiminta ja ohjaajan ja ohjattavan suhde on asiakkuussuhde. Tällaisen toiminnan ytimessä ovat usein koetut ongelmat ja eri tavat auttaa ongelmia kokevaa ohjattavaa.

Ohjauksen toinen juuri on pedagoginen perinne. Kyse on tavalla tai toisella oppijan kasvun, oppimisprosessien, muutoksen ja harjaantumisen tukemisesta. Tästä perinteestä käsin ohjaus on muutosprosessin palveluksessa olevaa toimintaa, joka ei edellytä kohtaamisen ytimeen "ongelmaa" eikä hahmota ohjattavaa "asiakkaana" eikä läheskään aina jäsenny "vastaanottona".

Monia muitakin hahmotuksia on, mutta nämä kaksi mielestäni selkeästi erottuvat toisistaan ja näiden vuoksi ohjauksen teoriataustan jäsentäminen voi joskus olla varsin työlästä. Näistä vinkkeleistä päin tullaan korostaneeksi hieman eri asioita.

Tähän seinään lyön itse päätäni, koska kirjoitettaessa englanniksi ohjauksesta on valittava joku käännös, joka tuo esiin vain yhden ulottuvuuden. Counselling, guidance tai supervision ovat käännöksiä, joita olen eri tilantessa käyttänyt. Tämä soppa on ollut syy siihen, miksi olen karttanut ajatusta Ohjaustyön oppaan kääntämisestä englanniksi. Ajatus laaja-alaisen ohjauksen mallin englannintamisesta pyörii silti mielessäni.

Lisää jäsennyksiä seuraavassa postauksessa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti