tiistai 14. helmikuuta 2017

Ajatelmia arjen keskeltä

Joskus arjesta irtoaa havaintoja, kuin lastuja. Aforismeiksi näitä tuskin tohtii kutsua, mutta eivät nämä blogiteksteiksikään yllä, kun ovat niin lyhyitä. Siksi laitan niitä tähän tällä tavoin pudotellen. Päivitän tätä myös välillä.


**


Mitä innostuneempi opiskelija on ja mitä enemmän hän on itse ponnistellut ohjauksessa opinnäytteensä eteen, sen vuolaammin hän kiittelee hyvästä ohjauksesta.



Kaikille niille, joiden on vaikea oikeuttaa itselleen "oman polun" etsintää:

Kun ihminen on sopusoinnussa oman tehtävänsä kanssa, sisäisen vakuuttuneisuuden ohjaama, hän seuraa ensisijaisesti oma innostustaan eikä keskity siihen, mitä "yleisö" on mieltä. Silloin hän (lopulta) antaa parhaan panoksensa ympäristölleen tai yhteisölleen. Kun tämä sopusointu puuttuu, ihminen ohjautuu yleisön reaktioista (tai vielä useammin kuvittelemistaan yleisön reaktioista), hajottaa voimansa ja kykenee antamaan vähemmän. 






Tosiystävä osaa haaveilla ja nähdä unta puolestasi. Sinut tuntee parhaiten se, joka tietää mistä aineksista haaveesi ja päämääräsi ovat rakennetut.





Miten matkatyöläiselle rakentuu koti vieraalle paikkakunnalle? Toiston avulla. Sama hotelli, sama päivällisravintola, sama aamiainen, sama kävelyreitti. Vaihtelu ei virkistä. Toisto tuo levon ja kodin tunnun.




Kuka on vertainen?

Kun puhutaan "vertaisryhmästä" tai "vertaistuesta" (peer group, peer support), ajatellaan usein, että oleellista on jokin jaettu ominaisuus, status, identeetti tai sen osa.  Vertaisuus on ikään kuin annettu rooli. Vertaisuus voi rakentua myös elämäntilanteen myötä. Vertainen ymmärtää, koska on kokenut samoja ydinkokemuksia. Vertaisuudella voidaan myös tarkoittaa, että valtasuhde tai hierakia puuttuu. 

Mutta ehkä vertaisuus voikin olla tietoisesti valittu näkökulma keneen tahansa: katson toista ihmistä sen kautta, mitä voisimme jakaa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti