maanantai 13. maaliskuuta 2017

Mestarillista

Mikä tai kuka on mestari?

Onko se sama asia kuin asiantuntija? Asiantuntijuuteen liitetään teoreettista tietoa, erilaisia taitoja, kokemuksellista ja proseduraalista tietoa, kykyä ratkoa kompleksisia ongelmia, muuttuvaa suhdetta osaajan sekä kontekstin välillä, reflektiivisyyttä, tiettyä yhteiskunnan tarjoamaa asemaa sekä tilivelvollisuutta.

Mestariuteen liittyy varmasti jotain samaa, mutta myös silti jotain aivan muuta. Aloin pohdiskella asiaa lueskeltuani mm. Minna Eväsojan esseeteosta ”Melkein geisha” sekä Emmi Itärannan romaania ”Teemestarin kirja”. Muistelin myös aiempia pohdintojani eri alojen mestareista sekä muuta aiheeseen liittyvää lukemaani. Ajatukseni asiasta ovat aika summittaisia.

Mestariksi tullaan tiiviissä suhteessa perinteeseen. Ja mestarin olemukseen ja mestarina elämiseen liittyy perinteen säilyttäminen ja vaaliminen, ei pelkästään uudistaminen (jota taas asiantuntijuuden osalta tavataan korostaa).

Mestariuteen liittyy ehkä tietynlainen ankaruus ja tinkimättömyys. Ankaruuteen (muun muassa oppilaita kohtaan) oikeuttaa se, että itse on käynyt kovan koulun ja antanut perinteen muokata itseä, taipunut sen tahtoon. Mestari voi joskus olla siinä määrin antautunut perinteelle, että sivuuttaa muunlaiset säännöt, kuten ystävällisyyden tai hyvän käytöksen.

Mestariksi tullaan mestarin ja oppilaan välisessä suhteessa. Ehkä juuri henkilökohtaisen suhteen kautta se rakentuu niin tiiviiksi osaksi persoonaa.

Mestariuteen liittyy toisaalta myös nöyryys, oman keskeneräisyyden jatkuva tunnustaminen. Mestarius voi olla myös yllätyksellistä. Mestari elää ja hengittää perinnettä. Hän voi ehkä siksi suhtautua siihen myös leikkisästi. Mestari saattaa paljastua vähemmän dogmaattiseksi kuin ei-vielä mestari.

Onkohan niin, että mestarius on ihmisen identiteetin ytimessä jotenkin eri tavalla kuin asiantuntijuus? Ikään kuin sitä ei voisi ollenkaan riisua ihmisestä.

Miksihän mestarius kiinnostaa minua? Enhän ole koskaan oikein ymmärtänyt sitä. Mestarius on mysteeri. Olen aiemmin käsitellyt tätä asiaa korostamalla mestari-kisällipedagogiikan joitain rajoitteita ja purkamalla mestariuteen liittyviä guru-ajattelun vaaroja. Minusta tuntuu, että haluaisin katsoa jatkossa asiaa toisesta näkökulmasta. 

4 kommenttia:

  1. Hei,
    Aihe tempaa pohtimaan. Omat käyttötapani asiantuntija- ja mestarisanoista ovat rajatumpia siten, että asiantuntijoita on pääasiassa abstrakteja tuotoksia tekevissä ja mestareita konkreettisia aikaansaannoksia tuottavien joukossa. Nämä mainesanat saavuttavat ne, jotka tekevät riittävän hyvää jälkeä riittävän kauan. Sille tasolle voi päästä varmaan monia eri reittejä. Kuitenkin yhteistä mielestäni molemmille on, että on mieluisaa havainnoida heitä työssään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, noinkin varmaan voisi jaotella. Tekee mieli aukoa asiaa nyt eri suuntiin. Minulla olivat mielessäni mm. zen- jooga ja teemestarit sekä tieteen ja taiteen mestari, joiden oppiin hakeudutaan kaukaakin. Joskus ihmiset kutsuvat ylipäänsä vaan kunnioittamiaan ihmisiä "mestareiksi". Mestari on tällöin jotenkin suhdekäsite.

      Poista
    2. Hei, lisään vielä kommenttini kysymykseen mestariuden menettämisestä. Voi sen menettää, jos alkaa tuottaa sutta. Luulen kuitenkin, että mestari mieluummin lopettaa kuin päästää käsistään huonoa jälkeä.

      Poista
    3. Luulen että mestarille voi taidon heikkeneminen olla aika kova paikka. Minusta tuntuu että itsekritiikki ei kaikilla säily,ikävä kyllä.

      Poista