perjantai 12. toukokuuta 2017

Millainen palaute toimii?

Olen koonnut reilun vuoden takaiseen postaukseen hyvän neuvomisen edellytyksiä. Ne perustuvat vuorovaikutustutkimuksen näkökulmiin ja tutkimustuloksiin. Tässä kokoan joitain näkökulmia palautteesta vuorovaikutusilmiönä.

Palautteen voisi määritellä reaktioksi johonkin suoritukseen, tuotokseen tai tekoon. Palautteeseen kuuluu usein myös se, että intressinä on suorituksen tai prosessin edistäminen. Palautteen on siis tarkoitus osallistua oppimisprosessiin. Olen itse tutkinut sitä opinnäytteenohjauksen tilanteissa, joissa tarkastelun kohteena oleva asia vaatii paljon sanallistamista ja selostamista, ja palautevuorot ovatkin hyvin laajoja. Sen sijaan esimerkiksi ääniterapiassa palautevuoro voi olla parin tavun mittainen (Sellman 2008). 

Palautevuorossa tehdään monenlaista vuorovaikutuksellista työtä yhtä aikaa. Usein tämä työn näkyy eri elementeissä, joita palautevuoroon on sisällytetty. Joskus nämä elementit voi selkeästi erottaa puheessa, joskus ne liukuvat toisiinsa tai jokin jätetään implisiittiseksi tai se oletetaan ymmärretyksi muun kuin puheen kautta (esimerkiksi voidaan osoittaa kädellä tai näyttää kehon asennolla mallia tms.).
  • Havaitseva elementti: tuodaan palautteen kohdeasia huomion ja työstämisen kohteeksi
  • Arvioiva elementti: arviodaan kohdetta (kiittäen tai kritisoiden)
  • Neuvova elementti: esitetään korjausehdotuksia, ohjeita tai määräyksiä 
  • Perustelut: neuvoa tai arviota perustellaan lisähavainnoin tai selostamalla arvion perusteita
Palautteen onnistumiseen vaikuttaa se, miten palautteen eri elementit onnistutaan välittämään. Ymmärtämisen kannalta mikä tahansa edellä mainituista elementeistä voi koitua ongelmaksi, alkaen havaitsemisesta aina perusteluihin asti.

Ymmärtäminen liittyy myös siihen, miten palaute kytkeytyy ohjattavana olevaan prosessiin. Jos ohjaaja ja ohjattava ovat hahmottaneet prosessin tavoitteet hyvin eri tavoin, voi olla ettei tarkinkaan palaute osu maaliin. Prosessi, jota palautteen on tarkoitus edistää, ei olekaan jaettu.

Palautteen vastaanottamiseen voi lisäksi liittyä niin voimakkaita tunnelatauksia, ettei asian prosessointi ole mahdollista tai sitä pitää lykätä.

Keskeistä onnistuneen palautteen kannalta on myös osapuolten välinen työnjako. Pitkäkestoisemmassa oppimisprosessissa harjaantumisen edellytys on se, että palautteen sisältämä ongelmanratkaisusykli (korjattavien ongelmien tunnistaminen oikein ja korjaaminen) tapahtuisi yhteistyössä. Pitkittäisissä vuorovaikutustutkimuksissa onkin havaittu, että oppija alkaa vähitellen ottaa vastuuta sekä ongelmien tunnistamisesta että korjausliikkeistä.

Siksi palautteessa, kuten neuvomisessa, ohjattavan t. palautteen saajan kuunteleminen ja osallistuminen on tärkeää. Siksi, että tulisi näkyviin, miten hän ymmärtää asiat ja siksi, että hän saisi harjaantua ongelmanratkaisutyössä.









Sellman, Jaana. 2008. Vuorovaikutus ääniterapiassa: keskusteluanalyyttinen tutkimus harjoittelun rakenteesta, terapeutin antamasta palautteesta ja oppimisesta. Publications of the Department of Speech Sciences / University of Helsinki, Helsingin yliopiston puhetieteiden laitoksen julkaisuja, 54


torstai 11. toukokuuta 2017

Esimies - puhu ja puhuta työkyvystä!

Tässä postaukseni Pelastustieto -lehden blogissa - esimies työkyvyn tukena, tuen tarvitsijana ja työkykyä edistävän toimintakulttuurin rakentajana.

Postaus on osa yhteistyötäni Työterveyslaitoksen Kroppa ja nuppi kuntoon -hankkeen kanssa. Hankkeessa olemme työskennelleet työyhteisöissä yhteiskehittäen tapoja edistää terveyttä ja työkykyä etenkin fyysisesti ja psyykkisesti kuormittavassa työssä. Työskentelyssä käytetään ryhmä- ja yhteisöohjauksen työmuotoja.