sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Toimijuuden modaliteetit

Olen joskus otsikoinut tämänkaltaisen postauksen itsestäänselvyydestä kirjoittamiseksi, mutta ehkä se ei ole hyvä idea... On totta, että asia ei ole uusi. Mutta se on kuitenkin löytämisen tulos. Jotkut asiat nimenomaan löydetään aina uudestaan.

Ja tämä löytö, johon jatkuvasti törmään eri yhteyksissä uudestaan, on se, että "tahtomisen" ja "kykenemisen" tai "voimisen" (merkityksessä "to be allowed to") modaliteetit tosiaankin menevät elämässä sekaisin ja liukuvat toisiinsa. Lisäksi ei ole ihan yksinkertaista rakentaa realistista kuvaa näistä kysymyksistä. Olen huomannut sen sekä omassa elämässäni että ohjatessani. On tietenkin tilanteita ja elämänalueita, joissa nämä on suhteellisen helppoa erottaa. Mutta monissa tilanteissa ja etenkin kompleksisissa taidoissa ja konteksteissa ne tosiaankin ovat usein sisäkkäin tai piilottelevat toistensa takana.

Ihminen voi uskoa ettei pysty tai voi. Mutta tutkimisen jälkeen oivaltaakin ettei HALUA. Toisinpäin: ihminen voi kuvitella ettei tiedä mitä haluaa tai tavoittelee, mutta tutkimisen jälkeen selviääkin, että tavoite on kyllä selvillä, mutta sen tavoitteleminen on pelottavaa tai usko omiin taitoihin ei riitä.

Tämän kysymyksen käsittely vaati ohjauksessa nimenomaan työprosessiin ja ohjattavan ajatteluun paneutumista. Jos tuijotetaan vain tuotosta, ratkaisua tai työn näkyvää tulosta, ei saada otetta siitä, millaisia toimijuuden esteitä ja toisaalta toimijuutta mahdollistavia rakenteita ohjattavan kokemuksessa on.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti