lauantai 4. marraskuuta 2017

Mitä tapahtuu - taas muutos edessä

Blogini on ollut ennätyspitkällä tauolla. Se johtuu monestakin asiasta. Yksi syy on se, että kesällä siirryin taas vuosien jälkeen facebookiin, ihan kaveritoiminnon kanssa. Sillä näkyy olevan rajansa, kuinka monta somekanavaa voi olla käytössä yhtä aikaa. Facebook syö ajatusaikaa ja ehkä jotenkin hajottaa kirjoittavan minän huomiota.

Toinen syy on ollut matkalaukkuprofessorin työ. Ajankäyttöni on mullistunut ja energiaa ei ole oikein riittänyt tänne kirjoittamiseen. Tai ehkä kirjoittaminen on nyt jotenkin ylioptimoitua, kun tutkimusyhteistyö kytkeytyy useiden konferenssipaperien ja artikkelien ryhmäkirjoittamiseen. Kirjoittaminen ei oikein "hengitä", vaikka sitä kyllä pystyy tekemään.

Kolmas syy on ollut se, että sen valtavan oppimisponnistuksen ohella, joka tämä proffahommiin pikainen siirtyminen on ollut, olen hautonut isoa ratkaisua. Sen pohjat on rakennettu vuosia, vuosia sitten ja edellinen iso mietintä osui syksyyn 2014, jolloin jäin pois Tampereen yliopistosta ja Ohjaustyön opas ilmestyi. Nyt ratkaisu on tullut valmiiksi ja asiasta voi kirjoittaa jo osana tulevaisuudennäkymää.


Kesällä päätän professuurin hoitamisen Itä-Suomen yliopistossa opinto-ohjauksen koulutuksessa, ja sitten teen sen mistä olen haaveillut vuosikaudet: siirryn freelanceriksi ja vapaaksi kirjoittajaksi.

Tulevan talven ja kevään keskityn kuitenkin vielä tiiviisti opinto-ja uraohjauksen koulutuksen kysymyksiin Joensuussa. Meillä on paljon tehtävää: opetussuunnitelma luo nahkaansa, opinto- ja uraohjaus profiloituu uudella tavalla kun "koulupolun" oheen rakentuu entistä selvemmin myös "työelämäpolku", työelämän ohjaukseen selvemmin suuntaava polku. Tutkimuksessa avautuu koko ajan uusia, innostavia näkymiä ja opimme asettamaan kysymyksiä uudella tavalla niin, että tutkimus- ja koulutusponnistelumme osuvat entistä tiiviimmin yhteen.

Maassamme keskustellaan itse asiassa koko ajan ohjauksen ydinkysymyksistä -- suurelta osin tietenkin nimeämättä niitä ohjauksen kysymyksiksi, mutta kuitenkin... Amisreformi, valintakoeuudistus, työelämän digimurros, hyvinvoinnin ja pahoinvoinnin kehät työssä ja koulutuksessa, keskustelu oppimistuloksista, uusi peruskoulun opetussuunnitelma ja inkluusio, uusliberalistinen koulutus- ja työllisyyspolitiikka ja sen materiaaliset ja henkiset seuraukset, globaalistuvan Suomen rimpuileva kasvu monikulttuurisuuteen...



Mietin pitkään, mitä tekisin tälle blogille, onko sille vielä tilaa elämässäni. Luulen, että tämän oman elämänmuutoksen käsittely jatkuu täällä jossain vaiheessa. Haluan myös jotenkin saada sanat sille, mitä olen oivaltanut akateemisesta työstä ja yliopistosta -- sellaisena kuin tämän ikäinen ihminen sen voi tuntea. Lisäksi varmasti jatkan ohjauskysymysten pohdintaa. Ohjaustyön oppaasta tekisi mieli jatkaa jo eteenpäin.

Minulla on paljon luettavaa odottamassa, keskeneräisiä tekstejä ja loppuun vietäviä ajatuksia. Luulen että kuluneen kolmen paineisen vuoden jäljiltä kirjoitettavaa olisi ainakin pariksi vuodeksi. Haluaisin jatkossa miettiä ainakin seuraavaa:

* Ohjauksen jäsentäminen sivistysteoreettisen perinteen kautta; dialogisena toivon luomisen tilana; ohjauksen määrittely tietoisesti irrotettuna työelämän muutos -retoriikasta

* Ohjauksen jäsentäminen yhteisö- ja verkostonäkökulmasta pidemmälle tähän astisista hahmotelmistani

* "Hidas ohjaus" erotuksena pistemäisestä, siirtymätilassa toteutuvasta ohjauksesta. Millaiset suhteet, kohtaamiset ja keskusteluhistoriat rakentavat meitä, tuovat toivoa ja ymmärrystä ja auttavat elämään hyvää elämää ja rakentavaan hyvää maailmaa?

7 kommenttia:

  1. Hieno näkymä tulevaan. On ihanaa seurata sun omaa toimijuuttasi, aktiivisia valintojasi ja niiden ohessa karttuvaa viisautta. Se ilmenee mm. Kirjoitussuunnitelmistasi. Niissä on taas hienoja uusia avauksia, odotan kovasti kynäni jälkiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. KynäSi jälkiä! Korjauksena edelliseen, totta vie omankin kynän jälkiä odottelen aina välillä, mutta se ei liity tähän.

      Poista
    2. Hei Helena - kiitos rohkaisusta! Kirjoittamisaikaa odotan itsekin ehkä eniten!

      Poista
  2. Kiitos näistä mieltä ja omaa työtä ravitsevista pohdinnoistasi. Tunnistan nuo someajankäytön haasteet. Odotan innokkaana uusia kirjoja - onnea tulevaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Raija! Kiitos kannustuksesta, tämä siivittää askeleita eteenpäin!

      Poista
  3. Hei Sanna, ja löysin blogisi etsiessäni uusia tekstejäsi. Luen parhaillaan Ohjaustyön opasta ja pohdin, mitä ohjaus on ns. auttamistyössä ja erityisesti ikääntyneiden ohjauksena mm. kotihoidossa ja kotikuntoutuksessa. Suoraan sanottuna pelkään, että työntekijöiden valta siirtyy ikäihmisten koteihin vanhoilla institutionaalissa rakenteilla!!! Asiantuntijuuden ja ohjauksen tulisi astua aivan uuteen positioon ikääntyneen yksityisessä kodissa... onnea ja menestystä uusiin haasteisiin ja rohkeisiin valintoihisi, terv. Aila Pikkarainen Muuramesta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Aila, pitkästä aikaa! Olisipa kiva jutella tästä asiasta lisää. Mulla on kokemusta tehostetun perhetyön ohjaustyötä tekevien työnohjauksesta; tuntumani on että he joutuvat miettimään tuota koko ajan - miten ohjaustyö tuodaan perheeseen ja koteihin hyvin ja taitavasti.

      Poista