tiistai 3. huhtikuuta 2018

Kevät: matkalla kohti muutosta

Viime postauksessa (kamalan kauan sitten!) kerroin työhön liittyvästä muutoksesta, jonka aion toteuttaa tulevan kesän jälkeen. Kesäkuun loppuun olen työmaalla ja heinäkuun loppuun asti työsuhteessa Itä-Suomen yliopistoon. Sen jälkeen siirryn ainakin noin vuoden ajaksi tekemään osa-aikaista työtä ja pitämään pientä mietintätaukoa.



Tutkimusrintamalla olen kuluneena vuonna koettanut osaltani edistää ohjausvuorovaikutuksen tutkimusta - on ollut ilo olla yhteistyössä Työterveyslaitoksen ja Tampereen yliopiston tutkijoiden kanssa. Hankkeissa on tutkittu ryhmäohjauksen ja ohjauksellisten kohtaamisten onnistumisen edellytyksiä vuorovaikutusaineistoista. Yhteistyö on jatkunut, vaikka Työtikseltä vaihdoinkin Itä-Suomen yliopistoon. (Aiheesta lisää mm. täältä ja täältä) Sisällä on nyt jokunen artikkeli, joiden jälkeen annan myös näiden töiden hiljetä.

Työtoverini, yliopistonlehtori Anne-Mari Soudon kanssa olemme alkaneet kirjoittaa auki askarruttavia empiirisiä havaintojamme ja paradokseja ohjaustilanteista. Toinen etnografin ja toinen vuorovaikutustutkijan silmin. Kytkemme näitä havaintoja yritykseen jäsentää uraohjauksen ja elämänsuunnittelun teoriaa uuteen suuntaan. Tässä olemme nyt tekemässä juuri sitä, mitä viimeksi kuvasin suunnilleen näin:

* Ohjauksen jäsentäminen sivistysteoreettisen perinteen kautta; dialogisena toivon luomisen tilana; ohjauksen määrittely tietoisesti irrotettuna työelämän muutos -retoriikasta
"Hidas ohjaus" erotuksena pistemäisestä, siirtymätilassa toteutuvasta ohjauksesta. Millaiset suhteet, kohtaamiset ja keskusteluhistoriat rakentavat meitä, tuovat toivoa ja ymmärrystä ja auttavat elämään hyvää elämää ja rakentamaan parempaa maailmaa?

Tuntuu tärkeältä etsiä käsitteitä, jotka eivät pelkistä ohjausta uusliberalistisen kielen mukaiseksi yksilön sparraamiseksi tai hallinnoimiseksi. Kyse ei kuitenkaan ole vain kielestä, vaan tekemisestä ja rinnalla kulkemisesta. Toivo ei ole tyhjä abstraktio. Se on elintärkeää.

En tiedä mihin kaikkeen tämä yhteinen miettiminen ja kirjoittaminen vie, mutta ihanaa, että se saa pulputa itsestään kuin kevätpuro.

Tässä yhteydessä yritän kysyä myös, miten vuorovaikutustutkimus kykenee, tai kykeneekö, tarttumaan vallan ja eriarvoisuuden kysymyksiin. Käyn kyselemässä tätä mm. Puolassa Wroclawissa toukokuussa pienessä Unescon UNITWIN-verkoston konferenssissa, jonka teema "ohjaus ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus". En ole ennen käynyt Puolassa. Silloin on varmasti jo ihan oikeasti kevät!

**

Niin, entä sitten syksyllä ja ensi vuonna? Teen edelleen joitain työnohjauksia ja muutamia luentoja ja koulutuksia. Olen asiantuntijakouluttajana mukana myös Itä-Suomen yliopiston (eli yksikkömme) koordinoimassa, Tampereen ja Turun yliopistojen kanssa yhteistyössä toteutetussa uraohjauksen erikoistumiskoulutuksen pilotissa.  Lupauduin mukaan toimittamaan Aikuiskasvatus -lehteä ja käynnistämään ohjauksen suomalaista journaalia. Siitä tulee jännittävää ja palkitsevaa, uskon.

Minulla on pöytälaatikkokirjoituksia ja muitakin pöytälaatikkohaaveita, kirjahaaveita, opiskeluhaaveita, harrastushaaveita. Kaikenlaista ihan kummallistakin. Toiveita siitä, että tajuaisi asioita uudella tavalla kun hieman pysähtyy.

Välillä pelkään että täytän kalenterini liian täyteen pelkästään kaikella sillä, mitä olisi hauskaa tai ihanaa tehdä. Siksi en kerro enempää, etten sido itseäni edes näihin ajatuksiin.

Enkä siis tulevalle syksylle enää todennäköisesti ota jo luvattujen töiden oheen uusia keikkoja. (EDIT: tilaa tuli kun yksi isompi työ siirtyi parilla kuukaudella!)

**

Vuonna 2014 elin syksyn verran vähän samantapaisissa tunnelmissa ja yritin hahmottaa suhdettani akateemiseen työhön ja miettiä, mitä seuraavaksi. Silloin freelancerius ei ehtinyt oikein hahmottua minulle, kun päädyinkin jo pian takaisin tutkijantöihin.

Nyt se sitten varmaan alkaa hahmottua.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti