torstai 28. kesäkuuta 2018

Pohdintoja suhteessa tavaroihin osa I

Kirjoitan tätä muuton keskeltä. Pidän taukoa varastoon lähtevien pahvilaatikkojen kokoamisesta, täyttämisestä ja roskasäkkien raahaamisesta. Olen juuri siinä sekopäisimmässä kohdassa muuttoa, jolloin kehoa särkee joka puolelta usean päivän työstä, mutta silti tavaraa on pakkaamatta vielä niin paljon, että se tuntuu loputtomalta.

Niinpä haluan juuri nyt kirjata nämä kysymykset. Tarvitsen niitä, kun alan pohtia, millaista elämää haluan elää jatkossa, missä haluan asua ja mitä työhuoneeni kirjahylly jatkossa sisältää.

Ensinnäkin: en oikein enää tiedä mitä tehdä tutkimuskirjallisuudella ja miksi sitä pitää olla monta hyllymetriä. Vaikka jäljellä on vain sellaista, joka on selvinnyt jo monen muuton läpi - mitä tapahtuu, jos laitan menemään ne kirjat, joiden varaan tutkijakoulutukseni rakensin? Ne ovat olleet tieteellisesti tärkeitä, mutta tajuan nyt myös sen, että niillä on valtavasti tunnearvoa.

Tiedänhän hyvin, että en ole aktiivisesti lukenut niitä pitkään aikaan, korkeintaan tarkistanut joitain asiota silloin tällöin. Silti tuntuu jotenkin siltä, että polttaisin sillat kokonaan, jos antaisin ne pois.

Voisin ihan hyvin viedä ne vaikkapa Tampereen yliopiston kierrätyshyllyyn - sieltä hyvät tutkimusteokset ovat nopeasti ennenkin lähteneet.

Kirjastostahan saa kaikenlaista. - Mutta jo vuosikausia työn tahti on ollut sellainen, että käsikirjasto on oltava omana ja artikkelit etsitään sähköisinä. Eihän sitä ole ehtinyt rauhassa kirjastoon. Ihan hullua. Kaikki on pitänyt tehdä jotenkin täsmäiskuina.

Mielessäni pyörii sellainen ajatus, että entä jos ITSE päättäisin, että se mitä jatkossa kirjoitan, täytyy olla kirjoitettavissa niin rauhallisesti, että ehdin mennä kirjastoon, mikäli tarvitsen jotain muuta kuin sähköisiä lähteitä.

Lisäksi minulla on pari hyllymetriä omia julkaisuja ja niiden tekijänkappaleita. Miksi olen säästänyt ne?

Ja vielä mietin: miten merkillistä se lopulta on, että ihmisen elämässä tavaroilla on näin suuri ja pakottava rooli. Se todella askarruttaa minua.

Periaatteessa en nyt oikeastaan ratkaise mitään tavaroihin liittyviä ongelmia, minä vain lykkään niitä seuraavaan taitteeseen. Enhän lainkaan tiedä miten haluaisin asua enkä tiedä mitä tavaraa kotiini haluaisin. Siksi varastoin niitä, kunnes olen valmis päättämään. Tulen käymään vielä ison savotan niiden kanssa.

En tiedä millaiseksi kirjoittava elämäni muodostuu, siksi en uskaltanut tehdä muidenkaan kuin tutkimuskirjojen suhteen kovin suuria ratkaisuja.

Jatkan tästä seuraavan kirjoitushetken tullen.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti