tag:blogger.com,1999:blog-3378744491710549348.post3082516283526677902..comments2022-04-04T11:01:14.420+03:00Comments on Työ, ihminen, (työn)ohjaus: Yhteinen tehtäväSanna Vehviläinenhttp://www.blogger.com/profile/07154242434105842712noreply@blogger.comBlogger4125tag:blogger.com,1999:blog-3378744491710549348.post-6664356445312942932014-02-14T08:29:15.731+02:002014-02-14T08:29:15.731+02:00Kissaa kannatan minäkin pöydälle kehräämään. Ja tä...Kissaa kannatan minäkin pöydälle kehräämään. Ja tärkeä tuo matkan varrella asiaan palaaminen. Sanna Vehviläinenhttps://www.blogger.com/profile/07154242434105842712noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3378744491710549348.post-74773459628321543212014-02-13T16:55:18.079+02:002014-02-13T16:55:18.079+02:00Ensimmäinen ajatus, jonka minulle tulee mieleen, o...Ensimmäinen ajatus, jonka minulle tulee mieleen, on nostaa kissa pöydälle. Sen lisäksi, että puhutaan, mitä tehdään, puhutaan myös, miten tehdään. Puhumalla heti alussa roolit selviksi ja kertomalla, millaisia odotuksia, pelkoja tai toivomuksia osapuolilla on otetaan nämä asiat osaksi yhteistyötä. Matkan varrella voi sitten tarkistaa, miten ohjaaminen ja ohjattavana oleminen on sujunut ja miten sitä voi parantaa. yksi johtajanoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3378744491710549348.post-24870153505765523572014-02-13T11:50:41.391+02:002014-02-13T11:50:41.391+02:00Kiitos, hyviä ajatuksia. Tuo oli mukava muotoilu t...Kiitos, hyviä ajatuksia. Tuo oli mukava muotoilu tuo "pikkusiskon asenne".Sanna Vehviläinenhttps://www.blogger.com/profile/07154242434105842712noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3378744491710549348.post-50615851439203673202014-02-13T11:41:40.891+02:002014-02-13T11:41:40.891+02:00Kiitos haasteesta ja kysymyksestä, Sanna. Piti oik...Kiitos haasteesta ja kysymyksestä, Sanna. Piti oikein asettua miettimään kaukaisia opiskeluaikojaan ja sitä, miten opinnäytetyöt valmistuivat melkeinpä ilman ohjausta ja mikä sitä lopulta sitten kannatteli. Minusta on aika vaikea yhtälö se, että tilanteessa on samanaikaisesti opiskelijan oppimisen tukeminen ja opettajan asiantuntija-auktoriteetti. Onhan siinä vaarana, että opettaja lähtee liikaa kannattelemaan ja ottaa vastuuta, joka hänelle ei kuulu. Olen omista mentorointitilanteistani oppinut sen, että tietynlainen "pikkusiskon asenne" toimii yleensä hyvin. Se tarkoittaa sitä, että suhtautuu opiskelijan työhön ihailevasti ja arvostavasti ja kysyy yksinkertaisia, perustavanlaatuisia ja "tyhmiä" kysymyksiä. <br /><br />Opiskelijat (niin kuin opettajatkin) usein samaistavat suorituksensa ja oman arvonsa. Minusta on tärkeää pitää ne erillään ja osoittaa erityistä arvostusta opiskelijaa kohtaan ihmisenä, ei niinkään yksinomaan opiskelijana. Usein jo se riittää - senhän muistaa jo omista koulukokemuksistaan.Arvostus ja opiskelijan näkeminen motivoivat yrittämään parhaansa ja silloin on helpompi edetä myös opinnäytetyön kanssa. Kun joku uskoo, että pystyn suoriutumaan tästäkin vaikka se vaikeaa onkin, tuo usko kannattelee minua yli oman epämukavuusalueeni ja kannustaa suorituksiin, jotka hämmästyttävät itseäkin. Vasta sen jälkeen kannattaa todella paneutua itse opinnäytetyöhön, joka ei välttämättä olekaan enää niin kovin vaikeaa. Marmustoihttps://www.blogger.com/profile/15417654601069542300noreply@blogger.com