tag:blogger.com,1999:blog-3378744491710549348.post7344519451520755989..comments2022-04-04T11:01:14.420+03:00Comments on Työ, ihminen, (työn)ohjaus: Välipäivinä ehtii ajatellaSanna Vehviläinenhttp://www.blogger.com/profile/07154242434105842712noreply@blogger.comBlogger4125tag:blogger.com,1999:blog-3378744491710549348.post-45261438527191339892013-12-28T13:17:17.247+02:002013-12-28T13:17:17.247+02:00Tuo on hyvä juttu jos osaa päätöksen jälkeen elää ...Tuo on hyvä juttu jos osaa päätöksen jälkeen elää sen kanssa. Taaksepäin kun ei pääse.Sanna Vehviläinenhttps://www.blogger.com/profile/07154242434105842712noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3378744491710549348.post-52698727831890248172013-12-28T13:15:31.616+02:002013-12-28T13:15:31.616+02:00Päätöksenteko on usein vaikeaa, kun tunnistettuja ...Päätöksenteko on usein vaikeaa, kun tunnistettuja vaikutuksia ei voi arvottaa samalla mittarilla eikä kaikkia vaikutuksia voi millään hoksata. Omat kokemukseni tukevat sinun menetelmääsi. Yritän näet vastauksen asemesta löytää mahdollisimman paljon kysymyksiä, jotka valottavat asian eri puolia. Kun niitä pohdin, alitajunta löytää sitten vähitellen päätöksen. Onneksi osaan sitten päätöksen tehtyäni lopettaa asian hautomisen ja sen miettimisen olisiko sittenkin pitänyt valita toisin. Sitä toista vaihtoehtoa ei voi tietää. Parasta on ajatella, että siinä olisi tullut vielä pahempia yllätyksiä kuin tässä, jonka valitsin.yksi johtajanoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3378744491710549348.post-41981143020963151702013-12-27T13:50:40.961+02:002013-12-27T13:50:40.961+02:00Kiitos Liisa - ja hyvää uutta vuotta. Minustakin t...Kiitos Liisa - ja hyvää uutta vuotta. Minustakin tuntuu että olisin jo mieluusti polulla enkä vasta etsimässä sitä. Silti luulen että tavallaan olemme aina yhtä aikaa molemmissa. Ja tosiaan, joskus täytyy päättää, tilanne vaatii sitä. Mutta sen päätöksen myötä jää aina myös joku kysymys. Sanna Vehviläinenhttps://www.blogger.com/profile/07154242434105842712noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3378744491710549348.post-26370530314369103372013-12-27T13:45:37.169+02:002013-12-27T13:45:37.169+02:00Tuossa viimeisessa lauseessa luultavasti on suuri ...Tuossa viimeisessa lauseessa luultavasti on suuri viisaus. Kun osaisikin suhtautua elämään matkana, jossa suunta on tärkeämpää kuin määränpää. Ja itse asiassa parempaa, sillä heti kun elämää alkaa liiaksi tarkastella ja muotoilla kokonaisena "objektina", sitä samassa määrin lakkaa elämästä... tavallaan. No, käytännössä minulla itselläni on tunne että olen jatkuvasti kulkemassa jostain portista ja mieluusti tulisin sieltä jo jonnekin. Aika paljon on tullutkin vietettyä aikaa porttikongeissa.<br /><br />Ehkä osa elämäntaitoa on juuri se, että osaa suhtautua oikealla tavalla siihen, että jossain vaiheessa on päätettävä, ainakin jotain, ja epävarmuus on silti läsnä. Tai lähellä ainakin. Kuulostelu ja kysymysten kanssa eläminen on varmasti viisasta, pakottamalla asiat eivät ainakaan selviä. Hiljentymisen herättämä intuitio sen sijaan voi auttaa enemmänkin. liisahttp://liisamiettii.blogspot.finoreply@blogger.com